Rubtsovsk on saavutettu ja hellettä riittää.
<h2>Maikan opit historiaan</h2>
Koulussa opittu tarina siitä, että Siperiassa on aina kylmä ja ikirouta peittää maan, voidaan mielestäni jättää
maikan omaksi jutuksi, sillä hellettä on täälläkin ja kymmeniä kilometrejä leveät viljavainiot pukkaavat
tarvittavia viljalajikkeita muun muassa perinteisiä venäläisiä illanistujaisia varten, sekä tietenkin
auringonkukkaa, joka on itseasiassa todella hyvää monessakin paikassa.
Oli se maikka ehkä siinä suhteessa oikeassa, että aivan Siperian pohjoisosissa on ikiroudan vyöhyke, mutta
ei se todellakaan ole lähellekään niin laaja, kuin mulle yritettiin kertoa, että se olisi silloisen Neuvostoliiton
niissä osissa, jotka kuuluvat Venäjän tasankoalueeseen.
<h2>Suolajärviä ja muuta mielenkiintoista</h2>
Junassa tänne tullessamme näimme vaikka millaisia ulkomaalaisia fudisturisteja, jotka olivat sitten
jatkaneet matkaansa tutustumaan Venäjään. Kisaisäntä osasi ottaa matkailijoilta fyrkat ja hyvä niin, sillä on
aina paras, kun ihmiset käyvät katsomassa toistensa asuinpaikkoja.
Mutta se kaikkein mielenkiintoisin näkemäni oli hieman ennen Rubtsovskia. Sen alueen nimi oli suolajärvet
ja aivan ehdottomasti haluaisin päästä jollakin kulkuneuvolla tsekkaamaan, onko nuo suolajärvet yhtä
suolaiset, kuin Espanjassa olevat suolajärvet.
Ainakin jengiä piisasi, joten eiköhän se ole mielenkiintoinen paikka.
Mielenkiinnolla olen pannut merkille myös sen, ettei siperialainen nainen tee poikkeusta siinä, ettei
venäläinen nainen mene viemään edes jätepussia, ilman että kasvot olisivat meikattuna ja hieman
parempaa päällä.
Anoppi ja appiukko asuvat täällä pääkadun varrella ja kovasti näyttää neitoja veri vetää näyttäytymään,
sekä samanaikaisesti kollipoikia kaivamaan Japanista tuotujen autojensa avaimet taskunpohjalta ja
lähtemään gartsalle.
Niin, käytetyt japanilaiset autot ovat erittäin yleinen näky Venäjällä Siperian puoleisessa osassa maata.
Japanilaisethan vaihtavat autojansa usein, jolloin niiden elinkaari päättyisi joko paalaamoon, tai sitten
parhaat autot viedään hieman vähäisemmän elintason maihin, kuten esimerkiksi Venäjälle.
Ei täällä haittaa ketään, että ehkä noin 30% autoista, mukana myös raskaampia pakettiautoja, ovat
oikeanpuoleisella ohjauslaitteella varustettuja.
Lieneeköhän täällä tapana pistää se nuorin skidi etupenkille, kun ollaan matkalla bileistä himaan? Faija voi
olla ratissa hieman maistissa. Tosiasiassa olen kuullut, että rattijuoppojen kiinnisaamiseksi tehdään
täälläkin paljon töitä, mutta kun maa on todella harvaanasuttu, niin täysin mahdotonta on löytää jokin
ruotsalainen liikenneturvallisuuden taso.
<h2>Jotakin opittavaa Suomeen</h2>
Suomalaisten virkamiesten ja ministeriöitten edustajien kannattaisi vierailla tässä maassa katsomassa yhtä
asiaa. Täällä ei nimittäin näy huumeitten kaupustelijoita samaan tapaan kadulla, kuin Suomessa.
Monet ulkomaalaiset ihmiset ovat ihmetelleet Stadissa sitä, kuinka esimerkiksi Kurvissa saa jengi myydä
avoimesti kamaa. En ihmettele ollenkaan, kun venäläiset kysyvät, sillä täällä ei ole moisia kauppiaita.
Ei tosin ihmiset niillä alueilla, joissa Stadissa viranomaiset tuntuvat hyväksyvän kaupankäynnin viitsi enää
soitella hätäkeskukseen. Itsekin sain viimeksi niin liikkiksen vastauksen päälliköltä, kun kyselin ”menikö
kaikki putkeen”?
Siinä olisi suomalaisilla päättäjillä paljon opittavaa. Täällä saavat lapset liikkua turvallisesti kadulla, eivätkä
narkkarit pelottele heitä tietyissä paikoissa kaupunkia.
Jos haluat nähdä, mitä muuta olen täällä tehnyt, niin käy kurkkaamassa matkablogiani osoitteessa
ikkunani.website.
Teksti: Risto Hyvärinen