Kuva: Mira Mink
Heti avaat rasian ja tahdot sitä ahmia
Suussa sulavia marenkisia sydämiä
Suklaisia salamoita ja sinisiä unia
Suudelmia kämmenellä
Rakkausviivojen tulkintaa
Osuuko oikeaan?
Suolaisia kyyneleitä kirvelevillä haavoilla
Poltettuja sydänuhreja
Karrelle palaneita raunioita
Uudelleen tuhkistaan nousevia rakkauden feeniksejä
Löydät itsesi
Sukeltamassa uudestaan syviin intohimoisiin vesiin
Valtamerten salaisuuksiin
Pyydystämään kadonneita aarteita
Arvokkaita siruja suuruuden jäljiltä
Siellä kimaltaa pieni helmi
Panet sen kuin sormuksen pieneen samettirasiaan
Säilöt sitä siellä
Kunnes nouset taas pintaan hengittämään saastunutta ilmaa
Siinä suurin rakkauden kiertokulku”
-Mira Mink-