Puolväli helmikuuta 1963 starttas meitsin ruodiselo rantapyssyssä. Ekaks Suokkiin. Siellä kruununkuteet ylle ja yhdysbotski Porkkala roudas meitä ökyjä kohti Isosaarta, Santiksen edustalle. Tää kippo juuttu kuiteski ahtojäihin kilsaa ennen Ison rantsuu. Jengi jäälle ja starttas eka marssi harmaissa kohti kassuu jonka galsat lyysit loisti jossain kaukana. No tosin vähemmän kutsuvina.
Sit dilkattiin kundit omiin tupiin. Ryhmyrit veti snadii jurkkaa, ku ne karju ku pajadeerit tälle uudelle studaavalle vuosikerralle. Onneks hiffasin pari tuttuu kundii Tölikästä samassa tuvassa ja tällai sit alko toi ruodiselo joteski skulaan. Ainoo juitsu meitsille, mikä duunas snadisti ujoo fiilaria, oli nää kassun veskit. Staijattiin ku avokonttorissa. Pari pitkää pönttörivii ja tsitattiin pärstät vastakkain.
Eka aamu oli kuiteski yks helvetin buli shokki. Kuudelta tää patterin päivystäjä ja muut ryhmyrit paisko dörtsejä ja jonossa sit ekan kerran luudattiin tvettaan. Meitsiki treenas ekaks duunaa ton vodan sopivan lämpöseks, mut se oli eka dorga moka. Toi tvettaus sai kestää vaan pari minsaa ja ei meitsi ehtiny ees vetää soopaa kunnolla naamaan, ku jo joku alikessu karju, et ei tänne oo kylpemään tultu.
Sit vedettiin nää vielä snadisti oudot kledjut niskaan ja rivit duunattiin karjumalla kassun pitskulla aamupimeellä suoriks. Pakkasta ku Siberiassa ja starttas tuleen jo mutsiiki snadisti ikävä. Meitsille tätä elonpainoo, oli siviilissä siunaantunu ainaski kymmenen kiloo extraa. No tietysti mun mutsin hyvän himasafkan ansiosta. Ei viihtyny laardi kuiteskaan kauaa tän tuhdin kundin uumilla.
Mua vastapäätä pöydän toisella puolella tsittas joka helvetin päivä ku oltiin skruudaamassa, joku kivikauden homo sapiens. Kundi lappas kitaan joka safkan lusikalla. Leegot ku Turhapurolla. Öögat rähmässä. Skege ajamatta. Paskanen fledu pystyssä. Sit vielä oli snadisti nastaa joutuu tsiigaan, ku skäfä, vihree lehtimasi jota se imas aina välillä takas, väijy sen klyyvarista.
Tällai sit, ainaski snadisti tän hemmonki avittaessa, parissa viikossa meitsi pudotti ainaski viis kiloo turhaa taakkaa. Tää intin leguri sit siviliinpääsyn tsekkauksessa Suokissa kysäski påskoj, et onks tää korpisoturi sairastanut tubin täällä intissä, ku tänne tullessa kundin paino oli 86 kiloo ja nyt sit 71.
Alko meitsinki elo siellä Isossa vähitellen skulaan, vaikka sattuhan siellä tieteski kaikkee, mutta se onki sit toinen juttu, sanois Kiplinki.
Teksti: Jaakko Koroma