Oon joskus funtsinu, et toi pulu on se fogeli, joka duunaa, ainaski osin, meitsille tän Stadin. Tää pulu on usein niin tuttu fogeli, et sitä ei ees aina tuu hiffattuu. 50-luvulla puluu en minnaa koskaan bonganneeni landemestoissa. Se oli Stadin fogeli.
Puluu ei oo koskaan kukaan oikeesti rakastanu. No joskus, joku hempee, on stikannu niile jyvää ja leivänmuruja jossain pudessa. Muuten niitä on aina joteski synffattu. Ainaski meitsin mude fragas niitten kera, ku se treenas kuivattaa sen pyykkii narstalla, meidän hösen vinassa.
Mutsi kyllä joskus kaveeras, et ku Suomi Slobo maaotteluu flaidattiin ja safka oli kortilla, niin ykski eukko tsittas puden penkillä ja stikkas puluille murusii. Sit ku puluparka tuli lähemmäs, tää Äiti Teressa nappaski tän fogelipaistin veskaansa ja häippäs äkkii takavasempaan.
Mut ainaski mun Stadissa, kauan eläköön pulu.
Jaakko Koroma
