Oon tsiduleerannu Pullopostia proggista TV ykköseltä. Siinähän jengi minnailee niitten faijan dokaamista ja sen tsöraamaa draamaa. Ku niitä stooreja nyt funtsin, niin niitten himan kullisit, skulas yleensä buleinta roolii.
Meitsin himassa snadein huoli oli snärkkis, et noi vetin kulissit sit joteski brakais. Se oli mun mudella, bulein huoli tää meidän jokapäiväinen leipämme. Mutsi sai kyl vetää sellasta taikurin roolii, et sai tän himan arjen skulaan.
Sit vuosien kera, ku faijan brenkkustaili starttas häippästä sen handuista ja noi ryyppyredut dokujengin kera vaan meni dorkemmiks, Faija sit flyttaski himasta. Se budjas jossain frälssiksen yömajoissa. Joskus, ku faija veti snadisti henkee brenkkuputkesta, se tuli treffaan meitä himaan.
Kundien kera tsitattiin joskus Columbian baarissa, Sammonkartsan ja Runskin hörnassa. Oli fitin galsa talvipäivä, duunasin mun rotsin ja nyyan punavalko raidallisen pipon kledjutelineeseen. Sit joteski hiffasin tän baarin fönarista faijan pitkästä aikaa, ku se dallas alas Runskii pitkin.
Ku aloin sit myöhemmin kiskoo rotsii niskaan, hokasin, et mun kliffa nyya punavelko raitanen pipo oliki förattu. Snadisti ttutti. Mut, eiku eteenpäin, kaveeras Rahja punakaartissa.
No, sit, parin vekan kuluttuu, faija skulas dörtsin klokuu ja dallas ineen. Oli tosinastaa, ku hiffasin, et faija oli jostain hommannu itelleen nyyan punavalkoraitasen pipon. En jaksanu duunaa siitä sit mitään haloota. Jo seki takii, et noi meitsin himan kulissit, pysyis niinku pystyssä.
Jaakko Koroma