Prätkäreissu MC Hypo 2015 Iberian niemimaalla

Verkkolehti Slämy on saanut luvan ja oikeuden seurata prätkäreissaajien Iberian niemimaan redua ja raportoida siitä perjantaista (15.5.) lähtien poikkeuksellisesti päivittäin (eli vaikka Slämy ilmestyy perjantaisin, niin tätä stooria voi pluggaa JOKA PÄIVÄ [klikkaamalla stoorin rubarii], niin kauan kun redu kestää), niin tiedätte missä milloinkin mennään… ja koko settihän on pluggattavissa Slämyn Arkistosta – 4-ever.

Mutta ennen starttia ja lähtövalmisteluja – snadi alustus

Meitä lähtee 8 kundii, tai mieluumminkin jo äijää kurvailemaan prätkillä Pohjois-Espanjaan, Portugaliin ja Andorraan. Startti on vähä niinkuin ennen vanhaan Monte-Carlossa eli ensin on siirtymätaival Helsingistä Bilbaoon, jossa kokoonnumme ja starttaamme maanantai-iltana 11.5.2015.

5 kundii lentää sinne suoraan ja ottaa taksin satamaan ja nostaa pyörät pois kontista, joka sinne on Vuosaaresta jo pari viikkoa matkannut. Yks lähti jo pari päivää sitten Travemündeen ja sieltä ajamalla kohti Bilbaota. Hän myöhästyi nimittäin lastauksesta.

Seitsemäs lentää myös paikalle ja suuntaa Bilbaon vuokraliikkeeseen ja ottaa sieltä pyörän. Ja sitten minä, Matti Inha, joka lennän lauantaina Nizzaan ja ajan sieltä pyörän kanssa tukka suorana kohti Bilbaota, about n.1100 km. Saas nähdä miten siirtymätaival onnistuu kaikilta, onko kaikki 8 illalla Bilbaossa ja seikkailu alkaa.

Matti Inha

Ja tästä alkaa redun reissupäiväkirja, johon tulee uusii sivui ja fotoi lähes päivittäin (tuoreimmat päällimmäisenä):

– – – – –

2.6.2015

Loppu, Slut – jälkimmäinen ruotsia

Tänään tiistaiaamuna oli matka Vuosaareen. Laiva on tullut, sen mukana konttimme ja toivottavasti pyörämme, ehjänä. No, niin ne kyllä aina. Treffit satamaterminaalissa klo 9.00.
Lahden pojat, JP ja Harri, oli tulleet jo aikaisin eli saapuessamme paikalle klo 9.12 oli kontti jo lähes purettu ja kaikki ok. Ei mitään vaurioita kellään.

No, Matin pyörän rengaspaine oli laivamatkan aikana tippunut 0,5:een ja eikun suoraan bensikselle ilmaa hakemaan. Naulahan se renkaasta törrötti. Mutta ei suinkaan eturenkaasta vaan takarenkaasta. Matti oli lukenut pyörän rengaspaine etälukujärjestelmää väärin päin, vika olikin takarenkaassa. Ilmanpaineen lisäyksen jälkeen sillä pystyi hyvin ajamaan, naula renkaassa, Katajanokalle.

Siinä sitä reissua. Nyt pulkassa. Jotain taas opittiinkin:
Älä lähde reissuun vanhoilla kartoilla ja vielä vähemmän päivittämättömillä navigaattoreilla. Etelän pojat on rakentaneet EU-rahoilla sen verran paljon uutta tietä, että pieleen menee, jos ei niistä tiedä.
Nyt meitä oli reissussa 8 kuskia. Ei vaimoja. Niiden kanssahan kyseessä olisi ihan eri laji.
Määrä on aika maksimi. Aina ennen on kurvailtu 6:n porukalla. Ihan hyvin tämäkin määrä menee, mutta ruuhkissa, kaupungeissa ym pitää olla tarkkana ettei loppupää huku.
Omat pyörät oli jälleen kerran hyvä ratkaisu ja konttihomma pelas hyvin.
Ajoitus, toukokuun alkupuoli oli taas erinomainen. Ei ruuhkia, kesä jo tullut ja Suomen ja perheen kesälomasuunnitelmat ei sotke kuvioita.
Ja tutut ja erinomaiset kaverit. Huumori kukki, riidoista ei ollut tietoakaan eikä kukaan tiettävästi edes murjottanut matkalla. Päinvastoin. Ja seuduthan oli upeita. m.o.t.

Uutta reissua pukkaa. Palataan sitten…
Matti inha, oik.kand, rahoitusneuvos

– – – – –

25.5.2015

Päätöspäivää pukkaa

Hieno reissu alkoi olla perjantai aamulla aikaisin lähtöitkuja vajaa. Aloitimme jo 6.30 hakemalla parkkihallista pyörät kävelykadulle hotlan viereen, säästyimme näin kamojen roudaamiselta. Ja pikku aamupala 7.00 ja matkaa jo 7.30. Early bird ne madot nappaa jne vai miten se menee.

No oli hiukan kiirus Bilbaoon pyörävuokraamoon klo 10:ksi, jotta Nalle säästyy extra vuorokauden vuokrasta. Ja liikkeen pihaan kurvasimmekin viitisen minuuttia etuajassa. Vaikka halki vuorten ja laaksojen tulimmekin aika aamukoleassa säässä ja sadepilvetkin uhkailivat koko ajan. Onneksi jäi uhkaukseksi.

No Nalle jätettiin sinne ja me muut suunnistettiin kohti satamaa. Niin paitsi Jukka, joka suunnisti kohti rekkaterminaalia Irunissa. No satama ja oma kontti löytyi. Eiks joka pojalla pidä olla oma kontti…. ainakin tämän kyydin ajaksi. Satamakundeista oli hauskaa seurata kontin lastaustamme ja joka toinen heistä hakuli itsestään kuvan JP:n muhkean Harlikan selässä. Mikä ettei.

Pyörät saatiin hyvin mahtumaan konttiin, kaksi/kolme rinnan ja Matin bemari peräosaan poikittain. Lyhyehkö pyörä, kuskin mukainen. Tai siis virallisesti kylläkin keskikokoinen…

Ja sitten muut kylälle eli Bilbaoon. Kone lähtee vasta illalla, ja sinne niin Nalle kuin Jukkakin oli tulossa. Matti painoi suoraan kentälle ja lennolle Barcelonan kautta Berliiniin. Kaikki meni kuin nakutettu, siis suunnitelmien mukaan. Kuten reissukin.

Yhdessä ajon matkakilometrejä kertyi 2900 km. Kymmeneltä päivältä, yksi päivähän oli vapaapäivä Portossa. Siihen päälle teräspeppumies JP:lle tuli vielä väliltä Lahti – Bilbao lisäajoa 2500 km eli hän oli ylivoimaisesti kovin kahvan vääntäjä. Häntä siis onnitelkaamme. Matti sai lisäkilometrejä 1000 km, Antibes – Bilbao väliltä ja muut sitten olivatkin noita 2900 kilsan ajajia.

Mitään vikaa tai ongelmia ei pyörissä ollut, olihan ne yhtä lukuun ottamatta kaikki omia, hyvin pidettyjä ja huollettuja. Ja vuokrapyörä Nallellakin kesti matkassa, mitä nyt GBS:n virtapistoke hajosi. Mikä ei aina ole ihan normaalia vuokrapyörien kanssa. Kokemusta on.

Niin ja oli yksi läheltä piti ongelma – Matin Bemarin eturengas sai jostain siipeensä 10 km ennen satamaan ajoa, ja siitä alkoi laskea rengaspaineet little by little, ja rengaspaineiden varoitusvalot vilkkuivat kaikki punaisilla. Mutta sataman kontilla oli kuitenkin vielä n. 2 baria jäljellä, joten se kesti ja vain säikytti. Hieno systeemi muuten tuo rengaspaineiden etävalvonta. Mutta Helsingissä korjaamoon kun kontti saapuu.

Blogi-kuvina ohessa on Timpan maailmankuulut kuuluisat sormet, kuinka koripallomies esittää 6 tai 8 niin että kukaan ei sitä ymmärrä jne. Ja maisemakuvat, tietty.

See you seuraavalla matkalla, joka on jo suunnitteilla. Aina pitää olla jotain menossa ja jotain tulossa.

– – – – –

21.5.2015

Pyreneiden vuoristo nyt toiseen suuntaan

Aamu alkoi siis Paus:ta Ranskasta. Nätti aamu. Katsottiin säätiedotus ja päätettiin lähteä suoraan yli Pyreneiden uudestaan, kohti Espanjaa. Hyvä valinta. Vuoret oli täälläkin komeita ja ilma ok, ei sadetta. Nyt näin päin Pyreneiden ylitys meni parhaimmillaan n. 1750 metrissä, lämpöä n. +2°C ja maisemat komeita.

Vuoristojoissa oli patoja, voimalaitoksia ym varsin monia, ja sitten vuoren rinteille oli 1920-luvulla rakennettu pitkiä putkia, joiden sisällä vesi tuli alas kohti pienvoimaloita ja tuotti näin sähköä, kertoi insinöörimme JP.

Mutta mukava oli taas ajaa näinkin päin yli vuorten. Lakipisteen ohitettuamme siirryimme taas Espanjan puolelle, jossa taas tässäkin kohtaa aukesi hienot laskettelukeskukset, vuoristokylät ym. joita oli aika huonosti Ranskan puolella. Ehkä ranskalaiset on satsannut enemmän Alppeihin kun taas espanjalaisilla Pyreneiden vuoristo on ikään kuin kotialppeja.

Mukava päivä taas ajella, koko päivän. Paitsi kun aloimme lähestyä Pamploonaa. Jotain 50 km ennen härkäkaduistaan kuuluisaa Pamplonaa alkoi laakealla motarilla aivan kauhea blosis. Siis hirveä pyörötuuli niin että prätkää heivasi oikein kunnolla. Ja sitä kesti koko matkan perille. Oli ihan oikeasti v-mainen keli, siis oikea puuskatuulten äiti ja se ei ole prätkällä kivaa, kun ei tiedä miten siinä käy. Pitkillä, korkeilla motareiden silloilla. Hui hui, todella tuntui hyvältä päästä hotlaan Pamploonassa.

No kaupunki tutustumista, härkäkatujen katselua, ruokailua ja blogin kirjoittelua. Siinähän se meni.

Matka uhkaa yllättävästi jo tulla päätökseensä, huomenna Bilbaon satamaan ja kentälle. Pääosa siis kohti Helsinkiä. Matti Berliinin kautta koukaten. See you… Tänään matkaa kertyi, mutkitellen, n. 240 km.

– – – – –

Pyreneiden helmiä

Komia oli ajo tänään Pyreneillä. Täytyy sanoa, että hienoja ajopäiviä on koettu, Pyreneillä kannattaa myös pyöriä, komeat ovat tiet ja paikat. Aamu alkoi kirkkana ja kirpeässä auringonpaisteessa Andorran pääkaupungissa, La Vellassa. Eilisen sateen harmaus oli tipotiessään. Starttasimme kaikki 8 Pyreneille (siis Mattikin, joka ei nyt siis aja Berliiniin) kohti Ranskaa, Pau:n kaupunkia. Vielä illalla suunnitelmissa oli ottaa itäinen ja Pyreneiden pohjoinen reitti, mutta säätieteilijämme, siis kännykkäfriikit, selvittivät netistä, että Pyreneitten vuoriston pohjoispuolella, siis Ranskan puolella sataa ja etelän puolella taas ei. Siis reittimuutos ja etelän puoleinen reitti.

Muuten Andorraan sekä tullessa että lähtiessä on ihan oikein kunnon tullit, molempien maiden puolella. Ja tarkastuksiakin tehdään koko ajan. Taitavat erityisesti kytätä tupakan tuontia sieltä verovapaasti. No smoking meidän porukassa eli ongelmaa ei enää ole, vaikka entisiä alan taitajia joukossa onkin. Emme joutuneet tsekkaukseen.

Hienot oli tiet ja mukavaa serpentiiniä riitti. Ilmatkin siis suosi juuri niin kuin oli suunniteltu. Toki sitten aikanaan tuli vastaan Pyreneiden vuoriston ylitys ja sitten olikin jo haasteita. Korkeutta oli parhaillaan yli 2000 metriä, lumirajan yläpuolella ja lämpötila +2 C eli tarkkana sai olla ettei tiet olleet jäätyneet. Jäänuottiajajaa ei ollut edessä. Kaikki romppeet oli pakko panna päälle, että tarkeni. Hyvin se meni vaikka vilu meinaskin tulla.

Alaspäin lähdettäessä, siis pohjoispuolta alas, pitkään tie höyrysi kosteana, mutta onneksi jäätä ei ollut. Ja jossain 1500 -1000 metrissä tuli vastaan toinen toistaan mukavampia Espanjan Pyreneitten hienoja, täysin tuntemattomia, siis meille, hiintokeskuskaupunkeja tai kyliä. Siistiä, vaurasta ja mukavan näköistä meininkiä, toki hiihtokausi oli just päättynyt, ylhäällä lunta vielä oli, hissit ei enää toimineet, valmistauduttiin kesäsesonkiin. Koskenlaskua, samoilua, prätkäilyä, pyöräilyä jne. Mutta mukavan näköisiä paikkoja siis, täytyy joskus tulla laskettelemaan……

Aikamme serpentiinejä alas tultuamme päätyimme iltapäivämurkinalle yhteen noista kylistä. Tiedot ohessa, valokuva käyntikortista. Nautimme erinomaista ruokaa ja palvelua kunnes yhtäkkiä huomasimme, että mehän olimme Michelin ravintolassa. Ei ihme jos maistui.

Eikä edes ollut kallista ja pientä niinkuin joskus niissä tuppaa… Omistajarouvakin oli topakka, pisti ensin Harrin popsimaan salaattilautasen tyhjäksi, oui oui madam, siis ihan niin kuin kotona, ja niin meidän muidenkin piti seurata esimerkkiä. Niin hyvin on Harri opetettu. Siitä sitten tempaistiin rajan yli Ranskan puolelle, ja loppumarssi kohti Pau:ta. No olihan se odotettavissa, että kokonaan ei sateelta vältytä. 35 kilsaa ennen hotlaa iski kunnon vesisade ja oltiin hotellilla suht.koht. märkinä. Mutta perillä kaikki ok ja taas päivän kokemuksia rikkaampina. Kuinka rikkaiksi tässä oikein tullaankaan….

Niin ja kiitos Arkka kommentista, ohi mentiin tällä kertaa. Täällä kyllä riittää nähtävää useammaksikin kerraksi. Hotellilla Pau:ssa taas heti kärkeen kypäräkaljat ja elämä alkoi taas hymyilemään…. Niin ja lentojen nykyhintojen oppitunti. Kun jo syksyllä ostimme Helsinki–Bilbao lentoliput oli hinta about 200 ekeä edestakaisin, nyt kun Matti yritti ostaa yhden suunnan lippua Bilbaosta Helsinkiin, yhden suunnan lipun hinta oli käsittämättömät n. 700 ekeä. Sitä ei ihan viitsinyt maksaa, siksi lento ensin Berliiniin (alle 200 e), josta on jo aikaisemman suunnitelman mukainen halpa lippu sunnuntaille Helsinkiin. Ostakaa siis lippunnne ajoissa, ei viimetingassa. m.o.t. Pirun Saksan veturimieslakko, vaikka isoisäni olikin veturinkuljettaja. Mutta Suomessa. Jo tässä vaiheesa retkeä voi sanoa Sampo- eli SiltaMatin sanoin, että hieno reissu kun jopa kolme kohokohtaa on osunut samalla reissulle, Picos do Europa, Douro joen huikeat rannat ja Pyreneiden vuoristo…. ja rutiinisiirtymät siihen till.

OUI OUI kaikille…..

– – – – –

19.5.2015

Sadepäivän ajo Andorraan

Kyllä se kaikkiin prätkäreissuihin kuuluu ainakin yksi sadepäivä. Rainy Day oli meillä nyt tänään. Heti aamiaisen jälkeen alkoi sade ja starttasimme siis vesisateeseen, joka pian taukosi. Ne kolme joilla oli mukana ns kumipuvut, pukivat ne pitkin hampain ajopuvun päälle. Puvut ovat nimittäin todella hiostavia. Muut yrittivät pärjätä muuten vaan. Matka sujui ja aika reippailla mutkatievauhdeilla päästiin perille Andorraan.

Välillä oli 1750 m korkeudessa täydellistä pilvessä ajoa, juuri mitään ei eteensä nähnyt, mutta ei muuta kuin hanaa… hiukan oli vilukin, huonoimmillaan lämpöä oli n. 7°C..  No hotlakin löytyi pikku hapuilun jälkeen, vesisateessa. Parkkipaikoista oli pulaa, mutta johonkin me pyörät sullottiin. Hiukan Andorran tutustumista latisti vesisade, joten vähiin jäi eikä ostoksiakaan tehty vaikka pyörävarusteita toki katsottiin, halpoja olivat.

Ja sitten tuli p*ska tieto tekstiviestillä HypoMatille. Saksan DB Autozug on mennyt uudestaan lakkoon, edellisestä lakosta on vain pari viikkoa. Juna Lorrachista Hampuriin on lakon vuoksi peruttu ja Matti, jonka piti siihen suuntaan huomenna koukata, joutui pulaan. Joko yksinäistä ajoa Andorrasta Berliiniin (1800 km) tai jotain muuta. No, luova ratkaisu löytyi illan kuluessa. Huolinta- ja rekkakuviot taitava Jukka sai puhuttua omalle, isolle pyörälleen rekkakyydin Irunista, Biarrizin läheltä Helsinkiin. Matti taas osti Jukan paikan kontista ja Matin pyörä tuleekin nyt siis Berliinin sijasta Helsinkiin asti ja Matti muiden mukana Bilbaosta Helsinkiin lentäen. Että sellaista se Saksan poikien lakko nyt teetti…

No, reissu siis jakuu ja suunnitelmat elää…

– – – – –

18.5.2015

Maanantaina Huescaan

Startti tänä aamuna siis Sorian Parador hotellilta. Kaikki ok ja matkaan. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja ei pilven hattaraakaan. Koko päivän ajo meni oikeastaan aivan ihanteellisissa olosuhteissa, about 20 -23, ei liian kylmä ei kuuma. Tiet vapaita, välillä mielenkiintoisia välillä ei, mutta kaikkien mielestä oikein mukava ajopäivä. Jo klo 14 maissa alkoi seuraava kohteemme tulla horisonttiin, kaupunki nimeltään Huesca. Hyvin mielenkiintoinen paikka, vaikka kukaan ei koskaan ole paikasta mitään kuullut. Tosi siisti, suorastaan superhyvässä kunnossa oleva moderni pikkukaupunki, middle of nowhere. Kaikki paikat ihan super kunnossa, niin katukivetykset kuin talotkin, korjausvelkaa ei missään.

Koko iltapäivän ihmettelimme mukavassa katukuppilan tunnelmassa, mihin kaupungin suorastaan ihmeellinen vauraus perustuu. Toki ympärillä oleva maanviljelys näytti kukoistavalta ja hyvin hoidetulta, mutta silti. Hotellimekin, Sancho Abarca oli viimeisen päälle desing ja kaiken kruunasi yläkerran saunaosasto, turkkilainen sauna, Sauna Finlandese, poreamme ja aurinkoterassi + eksoottiset suihkut.Saunoissakin oli kunnon löylyt. No, mikä se saunaseuralaiselle mahtavampaa. kuka se nyt väittää että ulkomailla suomalaiset saunat on kaikki surkeita. Ei ainakaan Huescassa. M.o.t.

Pari moottoripyöräpoliisiakin treffasimme matkalla, ystävällisiä olivat ja pysäyttelivät vain rekkoja. Ja kahvilla käynti paikallisissa pikkukylien kuppiloissa oli, kuten aikaisemminkin, nytkin mukavaa. Hyvää kahvia, hyvä tunnelma. Eli jos haluatte tulla siistiin, mukavaan ja tunnelmalliseen pikkukaupunkiin jossain

Pohjois-Espanjassa, Pyreneiden lähettyvillä, niin poiketkaa Huescassa. Kukaan muu suomalainen tuskin on sitä tehnyt…….

Huomenna Andorraan!!!!!! Lumihuiput jo näkyy….

– – – – –

17.5.2015

Rutiini ajopäivä

Aamu aloitettiin sinänsä ihan mukavasta, historialisesta kaupungista, nimeltään Toro. Hotelli oli ok. Historiallisessa keskuksessa, korkealla mäen päällä Ilta meni hiukan pitkäksi rankasta ajopäivästä johtuen, siksi startti vasta klo 10.00. Rutiini ajopäivä, aika tylsiä alavia maisemia, yhteensä 280 km. Oikeastaan nyt poikkeuksellisesti, ei juurikaan mainittavaa koko ajosta. Näitäkin aina väliin tulee, väkisinkin.

Matka oli kohti Soria, retken ainoaan Paradores hotelliin, jotka ovat yleensä valtion omistamia linnoja, palatseja tai muita merkkirakennuksia. No Sorian Paradore oli kuulu hienoista näköaloistaan, yllätys yllätys, Espanjan puoleiselle Duero joille. Jees, sama joki. Siis easy ajopäivä, kuin ilmeisesti myös huomenna, ennen kuin siirrytään Andorran mutkaserpentiineille.

Hauska juttu oli Maijan kommentti Dourojoen kurvaillustammme, eli hän kertoi risteilleensä joella aikoinaan. Eli on paikalla kurvailleet muutkin suomalaiset kuin motoristit.

Nyt matkalle ei osunut kovasti edes siltoja niinkuin aikaisemmin. Hienot sillat, erityisesti Dourojoella osoittautuivat nimittäin SampoMatille suorastaan intohimoksi. Useimmat ajettiin Matin johdolla kahteen/kolmeen kertaan. Siksi uusi lempinimi onkin nyt annettu, siis SiltaMatti.

Kuuma oli Sorian syömäkeikalla, kaupugin keskustassa. Nalle sonnustautui sen mukaisesti. ks. kuva. Löysimme aivan erinomaisen ravintolan ja söimme erinomaiset pihvit ym.

Matka jatkuu…….

– – – – –

17.5.2015

Douro joen huikea keikka

Lauantai aamu startattiin Portugalin aikaan klo 9 ja päivä lopetettiin Espanjan puolella, lähellä Portugalin rajaa, Douro joen alkulähteillä Espanjan aikaa klo 21.00. Matkaa kertyi about 500 km, siis 11 tuntia kurvailua, kun Espanjan pojat ottivat meidän aikaisemmin saaman tunnin takaisin. Ja just sinä päivänä kun ajettiin hullunlailla, pisin päivä siis vajailla tunneilla.

Porton kohdalla Atlantiin laskeva Douro joki ja sen loivat, laajat viiniköynnöspeltoja täynnä olevat rinteet on huikea seikkailu. Kuvat ohessa kertonevat jotain. Jos Picos de Europen kurvat oli porukan mielestä ehkä parhaat, niin osa porukasta pistää Dourojoen serpentiinit paremmiksi. Kovasti erilaisia ne olivat, mutta kyllä Douro pitää jokaisen motoristin kerran nähdä ja kurvailla läpi.

Koko päivä siihen menee kylläkin. Ja nyt illalla olut ruokapöydässä kävelee vieläkin serpentiinien verran vinoon, kun 500 kilsasta varmasti yli puolet oli tiukkaa serpentiiniä johon menee aikaa tosi paljon, niin se ottaa jo kunnon päälle.

Sen verran täytyy sanoa kommelluksista, että aamulla hotellin pihaparkissa, joka oli raskaille pyörille hiukan haastava Harri yksi kokeneimmista motoristeistamme polki pitkään vaihdetta päälle oikealla jalalla, kunnes pienen muistutuksen jälkeen homma pelitti, siis vasemmalla jalalla. Se Portugalin Englannin kopio jäi kait mieleen????

Vielä porukan tarkennus päivän ajosta. Maisemat oli lumoavia. Joki oli muuten patoja täynnä eli kyllä vesivoima on käytössä. Sekin opittiin, että Portugaliin tai Espanjaan ei kannata lähteä vanhoilla tiekartoilla eikä päivittämättömillä navigaattoreilla. Onneksi Sampomatilla oli lähes uusi navi tuoreilla kartoilla käytössä, joka pelasti meidät. Uusia motareita on maaseutu täynnä, aja siinä nyt sitten, jos kartta tai navi ei tiedä tiestä mitään. Ainakin nyt tähän aikaan hienot moottoritiet olivat lähes autioita ja vanha vieressä kulkeva tie sekin tyhjä ja hyväkuntoinen. On sitä infraa isolla rahalla täällä rakennettu. Suomen tiet ovat kalpeita…..

– – – – –

16.5.2015

Täysi päivä Portossa

Perjantai päivä ja siis ajovapaapäivä. Starttasimme klo 10:15 junalla kohti Portoa. Täälläkin sai muuten senorit lipun puoleen hintaan (jos yli 60 v.) No, 6:lle tuo onnistui meistä kahdeksasta.Hauska tapahtuma oli myös asemalla junaa odottaessa, kun tarve WC käyntiin tuli. WC löytyi mutta ovi oli lukossa. No, siinä oli lappu, että avaimen voi pyytää aseman päälliköltä. Päällikön toimistohan löytyi ja hän auliisti antoi meille avaimen. Ohessa kuva avaimen luovutuksesta takaisin päällikölle. Tärkeitä herroja nuo asemapäälliköt, edelleen.

Olipahan nätti ja mielenkiintoinen kaupunki. Vähän Stadia pienempi mutta isolta näyttää. Komeat sillat yli Douro joen, joka jakaa kaupungin kahtia. Kovat korkeuserot eli kaupunki on yhtä mäkeä. Siksikin varmaan niin kivan tuntuinen. Joen rannassa portiviinikellarit ja kapakat, jokiriesteilyä ja paljon hapeninkiä. Ohessa paljon kuvia Portosta. Toistekin voisi tulla, vaikka pitkäksi viikonlopuksi. Varmaankin aika tuntematon mutta mielenkiintoinen kaupunki suomalaisille.

Kaupunkikiertoajle Hop on, hop off -bussilla, syönti ja muu katseleminen, vei koko päivän ja sitten taas illaksi Viano Do Castelloon. Käy se turismointi näinkin ihan työstä.

Pantiin vielä jossakin välissä lähipäivien ajosuunnitelmat ja yöpymspaikat uuteen uskoon. Nyt on enemmän aikaa ajaa huomenna Dourojoen rantamaisemia, viinitilojen siimeksessä kohti joen alkulähteitä. Mutta se siis huomenna, saas nähdä miten onnistunut uudistettu suunnitelmamme on…..

– – – – –

14.5.2015

Viano do Castelloon

Helatorstai aamu alkoi pilvisenä, yöllä oli satanutkin. mutta ei se kuitenkaan sadeajopäivää tuonut. Espanjassa eikä muuten Portugalissakaan ei tänään ole pyhäpäivä. No, klo 9.00 taas matkaan kohti Atlantin rannikkoa. Leppoisaa ajelua vaikka juuri tässä kohtaa ei kummempaa katseltavaa. Viiniköynnöspeltoja paljon. Talot ja infra aika huonossa iskussa. Mutta vähitellen kohti Vigoa tultaessa homma petraantui. Vigossa oli mahtava, iso silta, jonka jo ihan harrastuksen vuoksi ajoimme eri suuntiin kolmeen kertaan, perusteellisia kun olemme, toki navigaattorin häiriöllä saattoi olla osuutta tapahtumaan. Mutta eihän meillä kirettä ollut.

Ajopäivän päättteeksi kurvasimme historialliseen ja hienoon kaupunkiin, Viano do Casteloon. Hotlammekin on rakennettu 1509 vaikka toki sitä nyt myöhemmin on hiukan korjattu, komea kuin mikä. Täällä on tarkoitus olla kaksi yötä, huomenna on nimittäin ajopäivätauko, pyörät seisoo parkissa ja kuskit ajaa junalla Porton kaupunkia katsomaan.

Hassu juttu muuten kun tulimme tänne Viano do Castelloon niin saimme yllättäen tunnin lisäajan. Ylhäältä Espanjasta tullessa suoraan etelään Portugaliin aika nimittäin siirtyykin yllättäen tunnilla taaksepäin. Portugalilaiset tykkääkin olla Englannin ajassa, jostain syystä.

Kai huomenna täytyy mennä myös hissillä ylös vuorelle jossa kauas siintää upea linna, Viano do Castello.

Nyt on yhdessä ajettu täällä n 1000 km, kolmessa päivässä, JP Lahdesta lähteneenä kurvasi siihen päälle heti alkuunsa 2500 km, ja Matti Antibesista lätien taas 1000 km. Eli kahvaa on käännetty, yksi taukopäivä on ihan paikallaan.

– – – – –

13.5.2015

Santiagon hartauteen

Keskiviikkona startattiin Gijonissa tasan klo 9 pyörien päällä, niin kuin sovittu. Respan tyttö naureskeli, että yleensä ihmiset joko kävelee tai ajaa fillarilla Santiago de Compostellaan. Ai te aiotte ajaa sen prätkillä. Niinpä. Ehkä Jacop ei kuitenkaan käänny haudassaan?

Ajettiin pitki Atlantin rannikoa ja sitten pienempiä ”pyhiinvaellusteitä”. Asianmukaisen hartaasti. Erittäin mukavat ajokelit, ei liian kuuma eikä kylmä ja myös mutkateille osuttiin.

No, joka tapauksessa ajoissa, jo klo 14 hotlalla, aivan keskustassa. Hyvä hotla, hintaansa nähden suorastaan erinomainen, ei mitään pyhimyslisää. Ja aivan vanhan kaupungin kupeessa.

Kyllä kirkko oli upea, vaelluksen juuri tänne voi jopa tässä mielessä ymmärtää. Ja oli vaeltajia nytkin, pilvin pimein, me mukaan lukien, paikalla… Toki myös aivan erinomainen turistibusines idea, jos täällä käy parisataatuhatta turistia vuodessa. Ja ainahan se on hyvä ihmisen myös hiukan hiljentyä ja hengistyä. Näin mekin teimme. Kukin omalla tavallamme.

Se vaan täytyy sanoa tämänkin paikan nähtyämme, että on vuosisatojen kuluessa kirkkojen suurieleiseen rakentamiseen käytetty eri puolilla maailmaa aivan käsittämättömän paljon varoja ja voimavaroja. Mutta siis jo tällä pienellä tuntumalla, mukava kaupunki visiteerata ja hieno vanha kaupunki. Harri innostui lähikatukahvilassa suorastaan filosofoimaan, että perkutti onkohan se ihmiselo kuitenkin hiukan lyhyen puoleinen, kun ei varmaankaan ehdi kaikissa mielenkiintoisissa paikoissa käydä.

Hyvä että tuli käytyä. Näihin sanoihin, tähän tunnelmaan…. MC Hypo 2015 porukka

– – – – –

Kansallispuisto Picos de Europa

Ajopäivä tiistaita voisi kuvailla kaikkien ajopäivien ajopäiväksi. Niin se ei alkanut mutta niin se vaan meni. Starttasimme Bilbaosta sovitun mukaan, kaiketi jopa 2 minuuttia vaille 9. Hyvä niin, early bird jne nappaa aina parhaat palat???..

Startti meni muuten ok, mutta monissa Bilbaon tunneleissa ja moottoritieristeyksissä joku risteys meni pieleen ja huomasimme olevamme menossa väärään suuntaan, pirunmoisessa helteessä ja kauheassa ruuhkassa, jossa kaiken lisäksi parin pyörän bensa oli juuri loppumassa. No kaikkeen tähän meni reilu tunti ennen kuin homma klaarattiin ammattitaidolla ja päästiin oikeaan suuntaan matkaan.

Ja hommahan sujui. Tavoitteena oli suunnata Santardin kaupungin jälkeen rannikolta kohti hienoa luonnonsuojelualuetta, Picos de Europaa kohti. Luulen ettei meistä kukaan arvannut kuinka hieno tämä vuoristoinen, valtava luonnon nähtävyysalue olikaan. Ajoimme aivan upeita kanjoneita pitkin isojen vuorten välissä ja isoilla vuorilla koko päivän ja kaiken lisäksi rannikon viileä 16 C sumuineen vaihtui heti vuoristoon mennessä kirkkaaseen n 25 C helteeseen. Upeita maisemia ja mutkateitä riitti, niin että ranteita pakotti.

Meidän 8 hengen motoristiporukasta kaikki ovat ajaneet vaikka missä maailman äärissä ja monilta kuului jälkeenpäin, kypäräkaljalla, arvio että päivä oli yksi hienoimmista ajokokemuspäivistä koskaan. Samaa mieltä. Korsikalla oli hienoa, niin myös Scotlannissa tai irlannissa, mutta oli tämä vain niin über hienoa.

Päivän saldoksi tuli n. 420 km. Mutta kun siitä oli tiukkaa serpentiiniä ylös vuorille n. 2000 m saakka ja sen jälkeen taas alas, mutkaa mutkan perään, tiesi ajaneensa ja hetkeäkään ei voinut herpaantua. Piti vaan keskittyä ajamiseen. Hyvää terapiaa. Mitään muuta ei voinut ajatella.

Hieno päivä. Hotellilla Gijonissa about klo 18 ja kypäräkaljat heti raflassa jo ennen suihkua. Jees. Ja illlalla herkuteltiin pikku ruokapaloilla, tapaksilla, kaupungilla. Moni on ajanut ja nähnyt Alpit, harva Picos de Europan.

– – – – –

12.5.2015

Kaikki koolla Bilbaossa

Niin siinä siiten kävi, että klo 17 mennessä Bilbaon hotellissa oli kaikki koolla, paitsi Nalle. Siis 8:sta 7 eli hyvä saavutus. Nallestakin on havainto. Hän istuu pyörävuokraamon ulkopuolella ja odottaa klo 18, jolloin hän pystyy optimoimaan vuokra-ajan vuorokautta lyhyemmäksi kuin jos olisi heti ottanut pyörän.

Iltamme Bilbaossa siis starttaa kun Nallekin on saatu hotelliin.

JP ajoi halki Lounais-Ranskan n. 650 km viimeisenä päivä ja kertoi perillä, että matkahan alkaa hyvin kun jo ennen starttia alkaa olla ajokiintiö täynnä. Ei ihme, ajoa reilu 2500 km takana.

Matti painoi Toulousen helteistä ensin kohti Biarrizziä ja sitten Bilbaota myös n. 450 kilsaa. Lämpötila hiukan heitti. Helleajopuku oli startissa n 21°C ihan ok mutta sitten Pyreneiden vuorten vierellä olikin yhtäkkiä 16°C ja helleajopuvun alle piti kehittää hiukan lämmikettä.

Bilbaon hotellikin löytyi, toki ensin piti ihmetellä onko navigaattorissa vai missä vika, kun keskellä iltapäivää navigaattorin ohjeet vei täysverisille ”tyttökaduille” ja tarjontaa tuntui joka korttelissa piisaavan. No, hotellimme oli kuitenkin vähän etäämpänä.

Pääryhmä saapui lentäen Frankfurtin kautta Bilbaoon ja kerrankin ammattitaitoisen taksikuskin avulla suoraan annettuun satamaoperaattorin toimiston osoitteeseen. Kontin ovet avattiin jännityksen vallassa, mutta kaikki kiinnitykset olivat ok ja pyörät olivat sailyneet ehjänä. Lyhyenkin ajon jälkeen reissumiehet olivat ansainneet kerrankin todella huurteiset oluttuopposet.

Myös Nalle saatiin porukkaan mukaan ja lähdimme yhdessä etsimään päivällistä vanhan kaupungin siimeksestä.

– – – – –

10.5.2015

Ajopäivä halki Ranskan

Tuli ajettua halki Etelä Ranskan, Antibesista Toulouseen. Matkaa kertyi tasan 540 km ja hellettä oli koko matkan ajan 25-32 C, hiukan aina maastosta riippuen. Hyvin tarkeni 6 tuntia, pari tankkausta ja kerran mieskin söi kinkkupatongin, joka ranskalaiseen tapaan oli rapea ja hyvä.

Hieno keli ja sunnuntai oli saanut myös kaikki muut motoristit liikkeelle. Meitä oli hiukan liioitellen varmaankin miljoona liikkeellä. Yleensä isoja porukoita Harlikoilla tai vastaavilla liikkeellä. Kyykkypyöräjengiä ei näkynyt yhtään, jokunen bemariporukka.

Mielenkiintoinen ilmiö oli se, että liikkeellä oli paljon 10-20 hengen johdettuja porukoita, joissa siis oli joku vetäjä ja huoltoauto. Harlikoissa oli poikeuksetta kaksi päällä, mies ja vaimonsa, ikää 50+ vuotta ja Harlikka vermettä päällä niin vaan perusteellisesti. Porukoita voisikin nimittää Harlikka muotinäytösajoiksi.

No, itse matka meni siis hyvin ja perinteinen kypäräkalja on heti tuoteeltaan Toulousissa kumottu. Nyt suihkuun.

 

Kiirettä, pörinää ja pärinää ilmassa

Reissuun lähdön valmistelukiireet painaa päälle. Mitä pakkasin pyörän mukana konttiin? Mitä pitää vielä muistaa ottaa mukaan? Tärkeimmät passi, hammasharja ja Visa on kaivettu esille ja ovat valmiina lähtöön.

Seuraavana reissuun starttasi HypoMatti. Hän lensi Nizzaan ja pyyhkäisee sieltä moottoripyörällä tukka suorana Bilbaoon, noin 1100 km.

Päristelijäpoika on Harlikallaan edennyt jo lähelle Bilbaon kaupunkia. Reitti kulki Mosel joen rantoja Koblenzista Trieriin. Sieltä Ulmiin. Eilen seurailin Schwartzwaldin reissumme jälkiä Bodenseelta Lörrachiin. Mustassa metsässä taitaa aina olla kylmää ja märkää, niin nytkin. Tänään ajan Ranskan halki yhdellä pysähdyksellä ja huomenna tietenkin Bilbaoon. Ohessa muutama kuva reitin varrelta.

Toivotamme kaikki oikein Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille.

– – – – –

5.5.2015

Ensimmäinen reissussa

Nyt alkaa tapahtua. Saamamme viestin mukaan konttimme on saapunut hyvissä ajoin määränpäähän Bilbaon satamaan.

Pleased to inform you about the arrival of the following goods:
NUMBER OF PGS: 5 PCS MOTOR BIKES
WEIGHT: 1.500 Kgs

Ensimmäinen reissaaja on päässyt liikenteeseen. Matka vie ensin laivalla Helsingistä Travemûndeen ja sieltä edelleen ajamalla kohti sovittua kohtaamispaikkaa Bilbaoon. Ajettavaa kertyy suorinta reittiäkin lähes 2.000 kilometriä.

Hyvää matkaa! Bilbaossa tavataan!

– – – – –

23.4.2015

Reissun alkutoimet

Reissun suunnittelu hoidettiin jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä. Ensi vaiheessa kokoonnuttiin Timpan konttorilla neuvottelupöydän ympärille.
Reissun  suunnitelmat viimeisteltiin tietenkin MP-messujen yhteydessä messuhallin kahviossa, missä oheinen kuva on otettu.

Poikkeuksellisen haastavien kontti- ja kuljetusneuvottelujen jälkeen saimme vihdoin varmuuden moottoripyörien kuljetuksesta kontissa Helsingistä Espanjan Bilbaoon. Hyvissä ajoin 20.4. eli jo kolme viikkoa ennen varsinaisen ajoreissun alkua oli pyörien konttiin lastauspäivä. Tämä yllätti yhden reissaajan ns. housut kintuissa ja pyörää ei saatu ajoissa lastauspaikalle. Edessä on pitkä, yksinäinen ajorupeama Bilbaoon.

Kaikki paikalla olleet viisi pyörää on nyt pakattu ja huolellisesti kiinnitetty kuormaliinoilla kontin kiinnityslenkkeihin. Vaikka yksi pyörä puuttui niin kontti tuli melkolailla täyteen. Miten saamme sen nyt puuttuvan mammutti harrikan mahtumaan paluu matkalla konttiin?