Krigun aikana 1944 – 1945 kaikkien tehtaiden kapasiteetti käytettii krigukamojen duunaamiseen. Myös karkkitehtaat joutu talkoisiin. Handeleist ei juurikaa hitannu mitää skidien makean nälkään. Sokruu sai slumppaa vain kortilla. Mä minnaan jotain porkkanast duunattuu jauhetta jota stikattii kitalakee. Mitä makeeta sä sait imeskellä?
Turkulainen Hellas onnistu saamaan laihoille markkinoille pastillin. Se duunattii lakusta, snadi, pitkänomainen, pyöree ja kova pureksittava. Se valmistettii puristamalla lakumassaa pursottimella nauhamaiseks rihmastoks, jota sit pätkittii noin sentin mittaisiks ja kuivattii. Tosi stydi pureksittava.
Tää valmistusmetodi-idis synty mun bollassa ku jangsterina pääsin karkkitehtaalle duuniin. Elettii kuuskytlukuu. Mä siis kuvittelen ett Piniminttii duunattii ylläkerrotulla tavalla. Jos Slämy-pluggajilt löytyy parempaa infoo olis kliffa kuulla.
Pinimint-pakkaus avattuna
Pinimint – pyöree sentin mittainen pitkulainen kova lakupläjäys tuli meille skideille tuttuuki tutummaks. Skruudattii niit vähemmän mutt me hiffattii sille sikamakee nyya ja parempi käyttöidis.
Mä sain faijalta giftiksenä ilmakväärin seitsemänvuotisena. Sakemannien snygii ja stärää duunii. Siihen tarvi lyijyhauleja skotaamiseen. Kriguaikaa niit ei hitannu edes Mustast Pörssist. Kaikki lyijy roudattii rintamalle.
Pinimintist tuli meitsin favoriitti. Hittituote. Nill pitkulaisill lakupläjäyksill skotattii fogeleit, koirii, kissoi. Pauketta riitti. Turvallinen geimi ku lakupillereill skotas nii ne vaa pelästy ja häippäs pakoon.
Meidät evakuoitii Stadin pommitusten alta talvella 1944 Salon lähelle Pertteliin. Maalainen perinteinen omakotitalo, jonka pihaliiteriss saatii goisaa. Systeri minnaili ett me pakkasöinä frysaattii. Mun muisti pätkii ja mä minnaan vaan mun ilmatussarin. Sen kans brassailtii nii kauan ku Piniminttii riitti. Pinimintin valmistus slyytas vuoden valmistuksen jälkeen. Kulutus tais lopahtaa ku lyjyhauleja alko löytyy handelist.
Lassen wanha luftari, foto: Lasse Liemola
Antiikkinen ilmatussari – yli seitsemänkymppinen – löytyy vieläkin mun himasta. Epäkuntoisena mutt respektii herättävänä se staijaa eteisen nurkassa sontsien seassa.
Muistoja näin muodostuu…
Lasse Liemola