Kuva: Jaakko Koroma
Pikkukundina toi Someron linjan busa, roudas meitsin ja mun skimbat, ku kansiksen hiihtoloma starttas, mun faijan systerin himaan Somerolle. Meitä staijas siellä, meitsin lisäks, mun serkkuja täältä Stadista ja Åbusta.
No, miks meitsi nyt tällai jo syksyllä, tästä intoilee. Lykkää vaan nastaa muistoo, ku eilen hiffasin meidän Lepuskin K-handelissa, nää Euronpäivät noitten tuontihedelmien suhteen. Oli banskuu, citruunaa, aprikuusii ja jotain meitsille hämyy piikkiboltsii.
Slumpattiin sit snadisti joka sorttii. Mut nää kokospähkinät, föras kyllä koko shown. Tää mun täti Somerolla, oli saanu joskus suveriiniks mun faijalta, kookospähkinän. Faijahan oli skönäri jo 30-luvulla, ku toi skönelogistiikka silloin, handlattiin buleilla seilibotskeilla. Faijahan rundas pariki kertaa tän boltsin, näillä kuunareilla.
Tää pähkinä jäi jo silloin snadina mulle mieleen. Täti minnaili, että tartti bulii styrkkaa ja talenttii, treenaa öpnaa, tätä outoo kasvii. Johan toi yks slaageriki varoitti, et ”millä saisin rikki kookospähkinän, voima ei siinä auta lain, kirves murtui, varsi poikki on, mut ehjänä kookospähkinä vain on”.
Tässä nää muumion päät sitten poseeraa. Jäävät meille himaan södeks muistoksi, mun Someron skimbareduista, mun tädin himasta siellä ja faijan villistä sekoilusta, tän Telluksen seitsemällä skönellä.
Teksti: Jaakko Koroma