Pikkukundina tsiigasin, ku Runskin pudessa jotkut hygieenikot jaagas puluja. Ne oli väsänny sellasen suulisvarjon näkösen, metalliverkosta duunatun juitsun. Jotain nelisen metrii leveen ja metrin verran puden pinnasta koholla olleen ansan. Nää virkamiehet oli vetäny ainaski kymmenen metrii pitkän nartsan josta ku ne nykäs, niin nää siemenillä ja muullaki skruudaamaan kusetetut fogelit jäiki sit tänne satimeen poseen.
Sit nää jäbät lappas nää Stadin luontoon aidosti kuuluvat, ihan shokissa räpyttävät fogelit säkkeihin ja roudas ne johki kaasutettaviks. Ei spiidannu perään Böödlaiffin jengi, ei skrivannu aviisit tästä karmeesta joukkomurhasta. Ainaski meitsii silloin pikkukundina tää vihlas syvältä, vaikka nää pulut joskus väänsiki skeidat mutsin meidän hösen vinassa kuivattamiin pyykkeihin.
Mut entäs sit nyt nää valkoposkihanhet. Mikä saatanan oikeus näillä ihka vierailla ökyröyhkeillä fogeleilla, on föraa itelleen Stadin nurtsikentsut ja rantsut. Nää kenokaulaset pellettituupparit provosoi jengii skeidaamalla piloille Stadin jengin omaisuutta. Onks mukamas kliffaa dallaa nurtsilla pläägät vihreessä skeidassa tai estää pikkuskloddeja braisaamasta pudessa.
Joku on joskus jänänny kainosti ehdottaa, et kamoon eiks tätä populaatioo sais ees skäfästi rajoittaa. Mut hirvee haloo ja älämöly ornitoloogijengiltä. Onks niin, et nää vieraat tänne jostain kesiksen viettoon ja sukuu jatkaan flyganneet lajit, saaki duunaa ihka mitä niitä hotsittaa ja niitä täällä sit paapotaan. Mut omat, tänne jo satoja vuosia sitten kotiutuneet, niinku tää Stadin fogeli pulu, ei oo vieläkään saanu mitään sille kuuluvaa huomioo ja rispektii. Eiks jehna.
Runskin pude mulle snadisti jo vieraaks stailattun
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
