Pikkukundina tsiigasin, ku Runskin pudessa jotkut hygieenikot jahtas puluja. Ne oli väsänny sellasen suulisvarjon näkösen, metalliverkosta duunatun juitsun. Jotain nelisen metrii leveen ja metrin verran puden pinnasta koholla olleen ansan. Nää virkamiehet oli vetäny ainaski kymmenen metrii pitkän nartsan, josta ku ne nykäs, niin nää siemenillä ja muullaki skruudaamaan kusetetut fogelit jäiki sit tänne satimeen poseen.
Sit nää jäbät lappas nää Stadin luontoon aidosti kuuluvat, shokissa räpyttävät fogelit säkkeihin ja roudas ne kaasutettaviks. Ei spiidannu böödlaiffin jengi, ei skrivannu aviisit tästä joukkomurhasta. Ainaski meitsii joteski pikkukundina tää vihlas syvältä, vaikka nää pulut joskus väänsiki skeidat mutsin, meidän hösen vinassa kuivattamiin pyykkeihin.
Mut entäs nyt. Nää valkoposkihanhet. Mikä saatanan oikeus näillä ihka vierailla ökyröyhkeillä fogeleilla on föraa itelleen Stadin nurtsigentsut ja rantsut. Nää pellettituupparit provosoi jengii skeidaamalla piloille Stadin jengin omaisuutta. Onks mukamas kliffaa dallaa nurtsilla, pläägät vihreessä skeidassa tai estää pikkuskloddeja braisaamasta pudessa.
Joku Prinssi Rohkee, on joskus jänänny kainosti ehdottaa, et kamoon eiks tätä suojeltuu populaatioo sais ees skäfästi rajoittaa. Mut hirvee haloo ja älämöly ornitoloogijengiltä. Jos vaikka joku nälkänen kettu jaagaiski näitä fogeleita landepellolla sen poikueelle safkaks, niin tän repolaisen saaki metsästäjä skotaa, mut näitä yleistä ylisuojeluu nauttivii kenokauloja nou tänks.
Onks todellaki niin, et nää vieraat tänne flytanneet lajit, saaki duunaa ihka mitä ne tykkää ja niitä paapotaan. Mut omat tänne jo satoja vuosia sitten kotiutuneet, niinku Stadin fogeli pulu, ei oo vieläkään saanu mitään sille kuuluvaa rispektii.
Runskin pude nykypäivänä.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma