14.5.1967
Mutsienpäivä ja joka paikassa falkut salossa.
Duunattin faijan kanssa mutsille aamutsufet ja roudattiin ne bunkkaan. Mutsi
oli herännyt jo paljon aikaisemmin, mutta se bluffas koisivaa ku roudattiin bunkkaan
brekkis ja kakku. Oli muka yllättynyt, mut itse asiassa mutsi oli herättänyt faijan duunaamaan
ylläriä, koska se ei jaksanut venata lahjaa. Mutsin pitää blosaa ljusarit ekaks.
Tempastiin faijan kanssa pagut esiin ja mutsi innostu. Ekaks se avas faijan
pagun. Sen ilme oli hiffaamisen arvoinen! Sen mielestä se oli makee flykari, mut ku mun
pagu aukes, se oli hiljaa. Frokasin, et eiks oo mageet flykarit! Se tsiigas mua ja sit faijaa.
Sano aika hiljaa, et just sellasia se on aina toivonut. Arvasin! Jotenkin musta silti tuntu, et
se ei ihan hirveesti niistä digannu. Sit mä annoin sille mun tekemän kortin johon olin skrivannu,
et se on maailman paras mutsi, ja sen ögasta tuli tippa. Sit faija kaivoi bunkan alta
blomsterinipun ja nyan kromirunkoisen Nikkormat FT filmikameran.
Oli tosi kliffa aamu ja brekkarin jälkeen lähdettin stadiin tsiigaa Tarvajärveä,
joka on keränny fyrkkaa pollareiden bilikoihin. Faijallakin on Jeepissä kolme hamsteritarra,
joilla Tarva on kerännyt kakki fyrkat.
Senaatintorilla oli jengiä ku pipoa, mut hyvin mahduttiin messiin. Niitä bilikoita
oli 58. Kaikkein mageimmat oli jenkkejä, Plymareita ja Dartteja. Muutama Mosse oli messissä
ja faijan mielestä niitä olis pitäny olla paljon enemmän. Faija mielestä meidän pitäis
jeesata kommarifrendejä slumppaamalla niiltä kamaa, eikä jeesata lännen kapitalisteja,
jotka funtsii vaan omaa napaansa. Mutsi sano, et luultavasti homma ei ollu kiinni fyrkasta
vaan laadusta. Faija yritti, et onhan neukut käyny avaruudessakin. Mutsi frokas et Mossella
vai? Mutsi muistutti faijaa, et pollareiden jobina on ottaa rofeja fakkiin ja pystynokka
Mossella se ei vaan onnaa. Sen jousitus snakkaa bilikan skutsiin yli 80km/h vauhdissa
eikä motti kestä yli satasen vauhtia ku kymmenen minsaa ja sit se lojahtaa. Rofet on jo niin
fiksuja, et ne käyttää kunnon bilikoita, niin ku jenkkejä, kun ne föraa pankkeja. Mutsin
mielestä Mosse on vitsi.
Faija yritti vielä hehkuttaa neukkuja, mut torvisoittokunta rupes skulaa ja faijan
vastaväitteet hukku meteliin.
Stadin jälkeen mentiin laruun, jossa skruudattiin päiväsafka. Mummu oli duunannut
taas färssiä. Safkan jälkeen lähdettiin papan kanssa särkiniemeen dallamaan. Se
on meidän kahden jutska, eikä kukaan muu saa koskaan tulla meidän messiin. Pappa
roudaa aina snadisti pähkinöitä messisä, sillä särkiniemessä budjaa kesyjä kurreja. Ne kiipee
lahkeita pitkin olkapäille ruinaamaan safkaa. Niitä on kliffa ruokkia ja funtsin et olis
mageeta viedä himaan tollanen otus, mut pappa sano, ettei ne viihdy himassa. Ne paskoo
sisälle ja rikkoo kaikki paikat, jos ne ei pääse skutsiin. Mut jos ottais ihan snadin? Pappa
sano, et sit vois onnistua opettaa se tavoille, mut käsku mun funtsia, miltä sen snadin kurren
mutsista ja faijasta tuntuis, jos niiden skidi roudattais veks niiltä. Voishan ne duunata
uusia skideja. Sit se käski funtsii, et miltä siitä skidistä tuntuu, jos se ei näkis sen jengiä
enää ikinä? Funtsin ja luulen ettei sillä olis kauheen kliffaa. Varmaan se spiidais jenginsä
perään. Pappa sano snadin elukan tarvitsevan jatkuvasti hoitoa. Mä en vois vaan präidätä
frendien kanssa aamusta iltaan, vaan välillä pitäis roudata ötökkää pihalle kuselle ja
muutenkin sille pitäis kekata tekemistä, ettei siitä tulis dilleä. Ok, mä hiffasin, ettei meidän
luukkuun mahdu muita skidejä ku mä.
Pappa on tosi fiksu.
Pappa kertoo kaikkia jutskia sen kloddiajoita stadissa. Sen hima on ollu Hietsussa,
Tölikässä ja Eirassa. Sen koko suku aina budjannu stadissa. Se sano et stadi on
bykattu sen suvun ympärille, mut mä tsennaan et se flöittaa. Sen suku on tullu sveduista
joskus 1700 luvulla ja papan esifaija on ollu svedukunkun hommissa, mut niille oli tullu
kupru ja se oli lempattu finskeihin. Papan kaikki esimutsit ja fatsit makaa hietsun
graviksessa.
Kollina pappa duunas skapareita sen frendien kanssa. Eltussa niiden bilika
skabas kans, mut ei ne koskaa voittanu. Pappa sano, et jos mummo olis saanu tsöraa, niin
voitto olis ollu varma. ”Miten niin?” frokasin. Eihän mummo snaijaa miten bilikaa tsörataan.
Eihän sillä ole edes tsettiä. Pappa sano et aina ku ne on bilikalla tsöraamassa, niin mummu
ajaa vierestä enemmän ja paremmin ku kuski. ”Ai niin ku mutsi?” frokasin. ”Just niin!”
sano pappa. Kerran faija stoppas bilikan keskelle manskua ja sano mutsille et aja itse, ku
kerran haldat paremmin. Mutsi ei tsörannu ja eikä bamlannu faijalle pariin päivään.
Pappa oli jo kriguaikana jätkässä duunissa, eikä sen tarvinnu lähtee rintamalle.
Se duunas samoja hommia ku ennen krigua, koska laivoja piti purkaa ja lastata. Ku
forkasin et olisko se halunut lähteä flaidamaan, se funtsi vähän aikaa ja sano, et melkein
kaikki sen frendit oli krigussa. Muuta se ei sanonu.
Mun mummo ja mutsi oli sveduissa ku hesaa nuijittiin ryssien pommareilla.
Mutsi oli silloin ihan snadi, eikä se muista siitä mitään, mutta mummo muistaa. Mummo ei
olis saanut lähteä mutsin messiin, mut pappa oli liian kova luu byrokraateille. Niitten oli
pakko päästää molemmat. Hyvä niin, ku stadia moukaroitiin oikein urakalla.
Kun dallattiin papan kanssa takas sen himaan, niin faija oli jo ihan valmis
vaihtamaan maisemaa. Se ei koskaan sano, mut siitä hiffaa ku pollaa alkaa kiristää.
Hannu Seppä
