Pikku kundina tsiigattiin faijan kera Vanhassa Messuhallissa knekkausmaaotteluja. Tää Messis oli yleensä finaaliin blisattu ja fiilari venaava jo tuntii ennen matsien starttii. Meitsin vakkarimesta staijas knekkaussaliin tulodörtsin lähellä. Sikski, ku tästä pikkukundista oli huisin jänskää päästä stondaan ja väijyyn, näitten idoolien ryhmittymistä sisäänmarssii varten.
Ku nyt tätäki funtsin, niin nää maajoukkueboksarit stondas jonossa vierekkäin, enneen sisääntuloo. Oli ihan iisii hiffaa, ku nää sporttikundit skäfästi salaa, vilkuili tulevaa vastustajaa. Bulein duuni oli pitää pokka styrkkana ja ylimielisenä, et sai jo tässä vaiheessa vastustajan byysat ees snadisti tutiseen.
Sit jos oikein minnaan, niin pamahti toi Gladiaattoreiden marssi ämyreistä ja nää knekkaajat, kärpässarjalaisista hevikundeihin, dallas tahdissa kohti köysineliöö esiteltäväks. Maitten flagat jengien kapujen handuissa, nää maajoukkuekundit stondas kehässä vastapäätä toisiaan. Sit joku puhe, et redi meininki kundit. Ja kansallishymnit. Oli bulin sporttisfestin tuntuu.
Muistan vieläki, et Israelin knekkausjengi oli snadisti arabivoittosta, no ainaski niitten nimistä päätellen. Joskus tuli funtsittuu, et nää juutalaiset spaaras niitten kuuppaa varmalla bulimpiin ja tärkeempiin juitsuihin, ku tää bokraus.
Kundit varmalla minnaa tän Sysmän Sisun Ossi Palvaliinin, Kootan broidikset, Jomi Limmosen, Ripa Luukkosen, Jarkki Berglöfin, Purtsi Purhosen, Kurre Matsonin. Sit yks hämy kundi Pohjanmaalta, yks Pertti Nisula. Tää kundi oli laiha ja handut, ku kerjäläisen tselin nartsa. Varmalla lähes pari metrinen. Habitus kundilla ku uskonsa meneettäneellä lahkosaarnaajalla.
Sen kerran ku staijasin VN:n joulujuhlissa kait vuonna1950, niin yks nuori knekkaaja oli just sinä vuonna finnannu kaikille snadina yllärinä nuorten Suomen mestaruuden. Minnaan vieläki ku tää snadisti ujo kundi pokkas Viipurin Nyrkkeilijöiden sen vuoden parhaan knekkaajan mitskun. Tää jannu oli Pentti Rautiainen. Sen eka miesten maaottelu oli jo 18-vuotiaana. EM-pronssi Penalle irtos v. 1955 Berliinissä, 60 kilon sarjassa.
Tää Pena otteli kans Askin tallissa pari kolme, neljä vuotta. Muistan vieläki yhen nastan juitsun tästä Penasta. Ku joku toimittajagiltsi uteli, et eiks sua koskaan pelota kehässä? Pena oli kuulemma snadi hymy kasvoilla vaan todennu tälle friidulle, et ”Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee”.
Oli maaottelu DDR:ää vastaan. Itäsaku oli joku mitalisti MM-tasolla. Nisulalla eka edustusmatsi. Saku hööki ja Nisula otti fiksusti pakkii. Vanha hoku, et parempi antaa ku ottaa, skulas hyvinki Nisulan stailiin. Koko katsomojengi studas, et varmalla Nisulan mutsin kundi ottaa lukuu jo ekan minsan sisällä. En nyt jaksa muistaa, et vetiks Nisula tän sakemannin pari kertaa kanveesiinki tai duunasko se teknisen tyrmäyksen, mut tää Nisula sen matsin kuiteski finnas. Jengi Messiksessä ulvo riemuu. Tää pitkä Härmän kundi sit delas jossain bilikakoltsussa.
Bulein fiilari ja muisto tälle snadille Tölikän kundille jäi kuiteski, ku pystyin tsiigaan yläfönareista miten skoude dallas Messiksen katsilla ihan nonarina eestaas, ettei jengi pysytyny kletraan sinne tsiigaan pommilla näitä matseja.
Purtsi, tää ”babyface” ja yks värikkäimmistä kundeista, lykkäs varmallaki yllärin monelle jo vuosia skaboja kiertäneelle vieraanmaan vetenaariknekkaajalle.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma