Pikku-Pave (osa 2)

Tänään (2.4.1967) mä heräsin ennen faijaa. Melkein aina se herää ennen mua ja mutsia, mutta tänään se vaan koisi, vaikka suulis oli jo tosi ylhäällä. Meillä on niin pieni kämppä, että me joudutaan koisimaan samassa mörkussa. Faija on kuitenkin duunannut sellaisen ison hyllyn keskelle makkaria ja mun bunkka on sen takana. Mä kuulin mun bunkkaan, miten faija kuorsas ja hiivin hiljaa olkkarin ovelle. Mutsi oli jo heränny. Se dallas edes takas kämppää ja dallatessa luki jotain akkojen aviisia. Se hiffas mut ja sano, ettei se ole koisinut yhtään koko yönä. Se on niin klesa, et se menee lekuriin heti, ku ne aukee.

Mä frokasin siltä, et onks mitään skruudattavaa. Se tsiikas mua hitaasti ja sano, et mun pitää duunaa itte, mitä haluun. Sillä ei kuulemma ole nyt mielenkiintoa ruveta duunaamaan sen bulille ja piloille hemmotellulle skidille kunkkujen brekkaria. Mä sanoin, et ei siinä mitään ja tein muutamat smörgarit. Sit mä frokasin, et mitä on ”piloille hemmoteltu?” Mude sano, et se on sellainen kloddi jolle pitää kaikki olla aina valmiina, niin kuin kingille. Mä funtsin, et mä olisin ihan mieluusti kingi, vaikka en mä muista, et mulle olis kaikki duunattu valmiiks kun mä herään. Ei pidäkkään olla, se sano, sillä skidien on opittava ihan snadista asti huolehtimaan itsestään. Mut miten mä sit voin olla piloille hemmoteltu, jos mä oon kuitenkin joutunu tekeen brekkarit ite? Se sano, et mä oon joskus oikea maanvaiva. Sitten se jatko ravaamista.

Kun mä olin ollu ihan hiljaa, niin mulle tuli mieleen yks juttu. Mä frokasin mutsilta, et miten mä voin olla samaan aikaan piloille hemmoteltu ja sit maanvaiva? Ja mitä se maanvaiva on? Onks se sitä kun vaivaa maata skeballa? Niin ku jos on märkää mutaa ja tökkää skeban siihen ja sit pyörittää? Mut miten mä voisin olla märkää mutaa ku mä oon skidi? Ihminen? Vai tökätäänks muhun ensin skeba stondaan tohon mahan kohdalle ja sit aletaan veivaamaan edes takas ja musta tulee sit märkää savea? Sithän mä oon niin ku maanvaiva. Mut sitä mä en snaijaa, et miten mä voin samalla olla piloille hemmoteltu? Vai veivataanks musta ekaks maanvaiva ja sit duunataan viimeisen päälle safkat? Witsi!

Mutsi pysähty keskelle lattiaa aviisi kädessä ja sano, et jos en nyt pidä nokkaani ummessa, niin se vetää ympäri korvia. Mä sanoin sille, et miten se voi vedellä mua korville, jos on ekaks tehny musta maanvaivaa, sillä eihän mulla sitten enää oo korvia? Sit mä hiffasin ku sen naama alko punottaa ku brankkarin bilika. Mä arvasin, et nyt on syytä olla hiljaa. Kyllä mä silti funtsin, miten mä sit voin skruudata safkaa ku mut on veivattu maanvaivaksi, sillä eihän mulla oo sit suutakaan?

Mä meinasin frogaa mudelta sitä, mut sit mä muistin, et tulee nokkaan jos mä kysyn. Funtsin, et frogaan faijalta ku se herää. Se haldaa kaikki jutskat, eikä se koskaan raivoo. Paitsi kerran se meinas ruveta raivoon, kun mä olin hiffannu sen brenkkujemman.

Mä heräsin yks aamu ennen ku mutsi ja faija, enkä mulla ollu yhtään mitään tekemistä. Sit mä funtsin, et mä duunaan niille brekkarin valmiiks ja sit ne kehuu mua vie mut vaiks lintsille. Mä päätin duunata niille kakun. Keittiön lodjuista mä otin bulin, muovisen kulhon, johon mä funtsasin duunata taikinan. Joku Tuppervaaran isäntä oli sen meille slumpannut. Mä en snaijaa, mitä siihen kakkuun tulee, joten mä kaadoin kaikki, mitä lodjuista löysin. Sit mä hiffasin yhden kaapin perällä kaks flindaa joissa oli tsaikan näköistä litkua. Mun oli ekaks hankala saada niitä korkkeja auki, mut ku mä vähän keklunkärjellä väänsin, niin sit ne aukes. Mä maistoin yhdestä ja se oli yrjötti mua. Mä funtsin, et sen on pakko olla gutaa ku ne sitä on sinne jemmannutkin. Kaadoin molemmista flindoista puolet siihen kippoon ku enempää ei mahtunut. Kun kaikki oli duunattu, niin sit vaan uuniin.

Funtsin vähän aikaa, miten uuniin saadan eldis, kunnes hiffasin. Se oli kyllä aika hankalaa ku piti pitää eldaavaa stidiä sen snadin putken päässä ja samalla painaa astevalitsinta. Mut mä onnistuin. Sit mä laitoin sinne uuniin sen kipon mössöineen. Tsittasin siihen uunin eteen tsiikaa, miten siitä tulis valmis kakku. Mä nukahdin.

Heräsin vasta, ku faija tempas mut kainaloonsa ja pyöräytti jonkun rätin mun naaman eteen. Mä en nähny mitään, ennen ku oltiin pitskulla, jossa faija otti rätin veks. Pihalla oli kolme brankkaria ja mä luulin talon olevan eldiksessä. Frogasin faijalta, et missä eldaa? Ne stondas siinä mutsin kanssa yöpaidat päällä ja musta ne näyttivät aika kliffoilta, sillä silloin oli talvi ja paljon snögeä. Mut mua ei huvittanu enää yhtään ku mä näin faijan feissistä, et kohta tulee korville. Se kysy, et mitä mäolin oikeen duunannu ja mä sanoin. Onks se sit jo valmis, kysyin?

Faija halus tietää, että mitä siihen kakkuun duunasin? Sitten mä kerroin, ja silloin se alko huutaa ku palosireeni ja mutsi huus sen mukana. Mä en snaijannu, et miks ne mulle huutaa ku koko talo on tulessa, kunnes hiffasin, ettei se talo ole tulessa, vaan meidän himan hella, jossa eldas mun kakku, muovikippo ja faijan brekut.

Mutsi sanoi, että meidän pitää antaa faijan koisia niin pitkään ku se haluaa. Sillä on taas rankka duuniviikko edessä. Mä en snaijaa, miten sen duuni on niin rankaa, sillä faija skujaa dösää, eikä sen tarvii muuta ku tsittaa ratin takana koko päivä. Se skujaa stadista jonnekkin Vartsikaan. Siis ihan landelle. Mutta kai aikuiset tulee väsyks ihan snadistakin. Mä en ainakaan haluu tulla aikuiseks.

Kun mä olin skruudannu, kysyin mutsilta, et voinks mä mennä pitskulle, vaik mulla on hima-arestii tää päivä. Se kysy, et miten niin hima-arestia? Mä sanoin, et eiks se muista, ku eilen oltiin redulla ja mä duunasin sen jipon niille. Mutsi funtsi hetken ja sanoi sitten muistavansa. Kuitenkin se nyt sanoi, että kyllä mä voin lähteeeikä mulla enää ollu hima-arestia. Mä lähdin heti.

Repe asuu toisessa rabassa ja mä menin hakeen sitä. Se oli vielä kalsareissa, mutta käski mua venttaan siinä rabassa. Mä tsittasin siihen ekalle raballe venaa, ku siihen tuli Hakalan akka piskinsä kanssa. Ne asuu viidennessä kerroksessa, mutta sen piski ei haluu mennä hissiin kun sen klabbi oli snadina jääny siihen veräjän väliin. Se kysy, että mitä mä oikein siinä rabassa stittaan, ettei täällä saa maleksia. Se käski mun mennä pihalle raittiiseen ilmaan. Mä sanoin, että mä venaan Repee. Muija sano, että pihalle siitä kakara, tai se laskee Turren irti.

Kukaan ei skagaa sen piskiä. Itse asiassa se piski skagaa ihan kaikkea. Se räksyttää tosi paljon, mutta sitten kun sitä lähestyy handut levällän, niin se lähtee hanee sen eukon taakse ja haukkuu sieltä. Mä sanoin sille, että tunkee sen Turren perseeseensä ja että mä venaan Repee just tässä. Sitten se alko huutaan, että kertoo mun faijalle ja että faija kyllä saa mut kiltiks ja tottelevaiseksi kundiks. Mä sanoin, että muuhun se ei pystykkään ku juoruu. Koko talo tietää, että se on yks vitun juoruämmä, eikä ainakaan mun faija välitä sen jutskista yhtään mitään.

Mä tsennasin, että mutsille se ei uskalla valittaa sillä mutsi veti sille kerran hirveet pultit ku se meni juoruu mun duunamisista ja veti muijalle kunnon litsarit. Sen jälkeen Hakalan muija on kiertäny meidän mutsin kaukaa. Se sano, että koko Mäkisen perhe on meidän talon häpeäpaise, ettei meihin muka tehoa mikään. Mä sanoin, että lopettaa sitten yrittämästä ja jättää meidät rauhaan. Se yritti vielä sanoa jotain kun Repe tuli ulos. Repe oli kuullu rabasta ääniä ja arvannu, että Hakalan eukko on taas vauhdissa.

Me lähdettiin hakemaan Jyvää himasta. Jyvä budjaa ihan Saunalahden rantsussa sellaisessa tosi vanhassa omakotitalossa. Se budjaa kaksin sen mutsin kanssa ku sen faija on jossain landella kasvattamassa kaurapuuroa tai jotain. Niiden yläkerrassa asuu Tero. Se on dorka. Aina kun me duunataan jotain niiden pitskulla, niin se tulee kiusaamaan meitä.

Kerran me duunattiin Jyvän pitskulle tosi makee stadi ja sitten me leikittiin Jyvän snadeilla bilikoilla. Sillä on niitä ainakin tuhat kun sen mutsi ostaa aina kaikkea mitä Jyvä kinuu. Meillä oli hyvät tiet niille bilikoille kun Tero tuli pomppimaan hyppykepillä ja kaikki meni ihan paskaksi. Repe raivos sille ja mäkin huusin ”haista vittu”, mut Jyvä oli ihan hiljaa. Mutta vielä joskus me tapetaan se. Me ollaan se sovittu.

Jyvä ei voinutkaan lähteä skrinnaamaan, vaikka oltiin niin sovittu. Se sano, et sen mielestä sillä on snadisti kurkku klesa eikä sen mutsi päästä sitä ulos. Sen mutsi on varsinainen aasi. Jos Jyvässä vähänkään on snadia skraadia, niin heti on sitä lekuriin viemässä, vaikka snadi laastari riittäis. Sitten me sanottiin sille, et se voi jäädä sitten himaan vetään hunajateetä mutsinsa kanssa. Sitten me lähdettiin Repen kanssa kaksistaan.

Me pelattiin Repen kanssa lätkää monta tuntia. Sitten oli pakko mennä skruudaamaan välillä. Jyvän mutsi on aika tarkka sen himaantuloajoista, mutta Repen mutsi on tosi hyvä tyyppi. Se ei pakota Repeä melkein koskaan himaan. Repellä on kaksi systeriä, jotka on sitä paljon vanhempia ja sitten pikku proidi. Hara.

Se on mun kanssa päiväkodissa. Niiden mutsi on Soliferillä duunissa ja niiden faija on hukkunut Saunalahteen silloin kun Repe on ollut ihan snadi. Se oli dokannut himassa kun se oli muistanut, että sillä on vielä verkot skönessä ja lähtenyt niitä kokemaan. Sen botski oli löytynyt Lammassaaresta, mutta Repen faijaa ei löydetty koskaan. Ehkä joku hai oli sen skruudannut.

Kun mä tulin himaan, niin mutsi oli käyny lekurissa ja saanut siltä jotain troppia tulehdukseen. Sillä on klesaleediä viikko. Mä frogasin, että tarviiko mun mennä päikkäriin, jos se kerran on himassa. Pitää sinne mennä, koska se haluaa parantua rauhassa. Mä sanoin sille, että mä annan sen parantua rauhassa, joten voinks mä jäädä. Sitten se käski mun pitää turvan tukossa ja duunata, mitä käsketään. Mä sanoin, että ei ole reilua. Mutsi sanoi, ettei olekkaan, mutta reiluudella ei ole mitään tekemistä elämän kanssa ja mun on opittava sen kanssa elämään. Mä en snaijannut yhtään mitään.

Faija kysyi, että haluanko lähteä sen kanssa skimbaamaan? Tietenkin mä halusin. Mä kysyin, että pääseeks Repe messiin. Faijan mielestä se oli ihan hyvä jutska. Me duunattiin faijan bilikan katolle skimbat ja lähdettiin skujaamaan stadiin päin. Faijalla on Jeeppi ja mutsi ei diggaa siitä yhtään kun sen mielestä se on ihan traktori. Talvella sen kyydissä on aika kalsa ja kesällä tosi kuuma ja siinä on tosi kova meteli. Mutta musta se on kliffa. Mä frokasin, että miks me skujataan stadiin päin, vaikka ainahan me skimbataan Vartsikassa ja dokataan Hiljuskalla kaakaot.

Hiljuska on meidän faijan ottomutsi, kun sen oma mutsi ja faija on delannu johonkin tautiin, silloin kun faija ja sen broidit oli ihan skidejä. Hiljuska on niiden mutsin serkku ja se on ollu faijalle sen varamutsi. Faija sanoi, että tänään duunataan ihan erillainen skimbaredu.

Faija tsöräs suoraan Hagikseen. Me jätettiin bilika siihen torden reunaan ja dallattin Hämikselle. Faija vei meidät Tuulensuuhun leffaan. Siellä on duunissa yksi faijan frendi, joka päästää ilmaiseksi ineen. Tänään sielä meni Tarzan ja Leopadi nainen. Tapsa päästi meidät ineen, mutta faija ei tullut. Se sanoi, että venttaa meitä sitten sieltä, mistä tullaan ulos. Mä kysin, et miksi? Sillä oli kuulemma hieman jobeja stadissa.

Kun tsörattiin takaisin himaan päin, niin faija bamlas, että mutsille ei sitten saa kertoa, että oltiin leffassa. Mä kysyin miksi? Se sanoi, että siksi, kun siinä on niksi. Mä sanoin, että voin mä kyllä olla sanomattakin, mutta kyllä faija mutsin tsennaa. Se aina hiffaa kaikki jutskat, ja varsinkin sellaiset, joita yrittää siltä jemmata. Faija tsiikas muhun päin ja sanoi, että niinhän se usein on ollut, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Kun me tultiin himaan, niin mutsi funtsi, että mis meidän punaiset klyyvarit ja pakkasen panemat kledjut ovat, mutta se oli aika väsynyt, joten ei alkanut meitä tenttaamaan. Faija tsiikas mua ja huokasi snadisti. Mun faija on kliffa

Hannu Seppä

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *