Kurvin suuliksessa sekoboltsit,
kännärit, unohdetut ja syrjäytetyt
venttaavat romuina sporaa.
Toivo on mennyt, spora skujaa.
Ruudussa kyynisyyttä sprägäävät
valtaäijät ja –ämmät loikoilevat
omissa, upeissa rantsulukaaleissaan.
Fyrkkaa on kertynyt, bemari skulaa.
Eliitti relaa nuppia, kippaa laatukuppia.
Kurvin sekakäyttäjä vetää kaikkea,
mikä sateenkaaren edes hetkeksi
ahdistuneeseen boltsiin sytyttää.
Pörssifirmojen dirikoiden liksat
ovat nousseet tänäkin vuonna.
Ne tienaa yli millin vuodessa.
Ylöspäin ei löydy koskaan rajaa.
Keppanatölkistä viimeinen kaato
skurupysäkille lysähtää ihmisraato.
Mikä tekee joistain niin vitun hyviä
ja joistain katujen romudaijuja?
Mollikka helottaa sinisellä taivaalla.
Satavuotias tasavalta ei tsennaa enää,
mitä sen sisällä ja ympärillä tapahtuu.
On paskan haileaa, mihin elämä strittaa.
Miksi ihmisten annetaan skiglata Stadissa
näin saatanan syvälle ihmiskunnan skeidaan?
Onko syntyminen jälleen vain oma vika?
Teksti ja kuva :Matti Laitinen
3.8.2017