Lännen sivilisaatios vietetää joka vuosi megafestareit, yhden skidin synttäreit joka tapahtu noin parituhatta vuotta sitte.
Joulust on skrivattu ja sävelletty enemmä ku mistään muust häppeningist. Mielestäni snygein joulubiisi on ”Jouluyö Juhlayö”. Sen sävels kanttori Frans Gruber ja skrivas kirkkoherra Josef Mohr v. 1818 Saksas, Oberndorfis. Se synty ihan vahingos: kyläkappelin urut oli epäkunnos (hiiret oli nakertanu nahkaiset palkeet risaks) ja aamuks piti saada joulumusaa. Fransull ei ollu muuta mahista ku säveltää sitä skulattavaks skittalla ja Josa sepitti sanat. Siitä tuli maailman soitetuin ”kestohitti”.
+ + +
Härmäläisist joulubiiseist mä diggaan Katri-Helenan ”Sydämeeni joulun teen” ja ”Joulumaa” biiseist. Niis on joulumesen ydin. Ne on jatkoo klassikolle ”En tsögaa valtaa glamuri…” jota slangi jengi sjungaa joka joulu tsyrkas.
Mut onks meil joku lukifeelu tai kuullun ymmärtämisen vaikeus ku noi viestit rauhallisest ja sydämen joulust ei mee jakeluun? Tää kaupallinen joulu on feikkii faktaa ja kaukana joulun todellisest merkityksest. Ei tartte ku ennen jouluu mennä Itiksee tai Cityyn dallaa nii jo hiffaa et ollaanks me ihan sekopäitä?
Ryysis on sietämätön ja jengi tönii ja tupeksii iha kun slobossa entisaikaa just niiku gama loppuis kesken.
Aattona tarvii viel ehtii moneen mestaan: aamupäiväl viimeset handelit, iltapäiväl tsyrkkaan ja sit haudoille iltapimeessä etsii missä se hemmetin gravari nyt taas olikaan mihin tää lyhty ja nää havut piti tökki… Himaan skruudaa, otetaa snadit, leikitää pukkii ja kaadutaa sohvalle goisii…
+ + +
Meidän perhe funtsas kerran, et nyt saa riittää ja häippästii Floridaan joulunviettoon. Miamiss funtsitti aattona mennä hienoon raflaan skruudaa kunnon gaalaskruudi kalkkunoineen ja tryffeleineen ja nauttii länsimaisest hyvinvoinnist ilman stressii.
Tultii hotellii, friidut – Erika ja Sirje – jäi bytskaa kledjui, mä menin respaan tilaa pöytä hotlan raflasta. ”Se ei käy, ravintola on suljettu, nyt on jouluaatto” sano poke. ”Mitä hemmettii, onks stadis muita rafloja?” mä froogasin ja tuijotin kundii tiukasti öögaa. ”Ne on kaikki tänä iltana suljettu, myös kaupat ja kioskit – koko Miami on kloset, juu nou.”
Sillo tuli kiire. Mä ryntäsin huoneeseen ja sanoin friiduille ”Äkkii liikkeelle, stadis menee just kaikki mestat kii!” Ehdittii hätäsest shoppailla kylmää skruudii, pahvilautaset ja -mukit, kynttilänpätkä ja stidit sekä pullo punkkuu ja limsaa.
Tsitattii snadis hotlahuonees ja nautittii ”juhlalounasta” pullon suussa nököttävän kynttilän valossa ja tsiigattii telkkarist prameeta joulushow´ta. Mä funtsasin itsekseni: ”No joo, täs me nyt sit tsitataa hotlas ku orvot piruparat, hyvinvointivaltios, satujen ihmemaas ja vietetää jouluaattoo…” Paska joulu!
Lasse Liemola