Pari mietettä Stadin liikenteestä:
(Samat ongelmat koskevat kaikkia Suomen vähänkin suurempia kaupunkeja – enemmän tai vähemmän.)
Tuo ”vihreiden vaikeuttaminen” on perinteistä jargonia vailla ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu ja miksi jotain yritetään saada aikaan. Turha höpistä, jos ei tiedä, mistä höpisee. Vihreät sentään yrittävät. Eikä se ole helppoa vanhojen jäärien (kuten minä) luutuneiden käsityksien keskellä.
Ainoa varma asia on, etti nykyinen keskusta ole enää ainoa keskusta, eikä sitäkään pysty tavoittamaan jos/kun liikenteen määrän päästetään kasvamaan vielä enemmän. Kadut eivät levene, kaistoja ei tule lisää, joten on pakko jokaisen ymmärtää, että liikutaan enimmäkseen jokinlaisella joukkoliikennevälineellä.
Jos Helsinki olisi todella viisas se aukaisisi eli rakentaisi käyttöön kaikki olemassa olevat pohjoisen suunnan suunnitellut ja puolivalmiit metroasemat ja radat niihin.
Sen lisäksi tarvitaan ratikoita, busseja ja myöskin aiempaa laajempia ja parempia pyörätietä, joita lähitulevaisuudessa kansoittavat sähköpyöräilijät aivan eri tavoin kuin koskaan aiemmin.
Olen kovasti hämmästynyt siitä, etteivät hyvin koulutetut, viisaat ihmiset ymmärrä ettei noihin neliöihin mahdu lisää porukkaa ja liikennettä ja niiden vähienkin kaistojen lisätäyttäminen on idiotismin joutsenlaulu.
Sitä paitsi, ei ole kantakaupungin asukkaan velvollisuus kärsiä kaikista niistä ruuhkista, melusta ja saasteista vain siksi, että sekä suunnittelu että päätöksenteko on jäänyt hunningolle.
Miksi kuvitella, että uusi Pasila rakennetaan? Siksi, että Stadin keskusta siirtyy sinne. Ei meidän tarvitse apinoida Lontoon ja Pariisin raskaita virheitä ja kuvitella että se muka on kansainvälistä ja hienoa.
Ei muuten ole.
Miksi kuvitella, että minä – juuri minä olen niin tärkeä naama, että minulla olisi oikeus ajaa sinne minne haluan. Olen ajanut reilusti yli miljoona kilometriä ja jopa minä viisaampien ihmisten joukossa ymmärrän,
koska raja tulee vastaan.
Miksi minua viisaammat eivät sitä ymmärrä?
Teksti: Esa Kivivuori