Pakko duunaa komebäkkinä tää stoori. Toi kertaushan on ton oppimisen äiti, niinku yks vanha hoku valistaa. Tän stoorin tsäärna tsittas taas eilen Buffossa.
Skäfä oppimäärä, miten divata borgat bungaamatta tsufebaarissa. Tsittasin mun vakkarimestassa, Sellon Buffossa. Jengii lappas ineen ja veks. Tyhjeni naapuripöytä, ku nuoret kyyhkyläiset häippäs ja jätti tyhjät kupit ja baakkelsiastiat jälkeensä.
Sit hiippaili paikalle siisti kundi, korpinmusta fledu brylkreemillä nykymodeen stailattuna. Tsittas kyyhkyläisten tyhjään pöytään. Tsögas jannu luurin fikkasta ja starttas sitä selaan. Vilkas tää komistus pikasesti baarin jengiä. Sit hiffasin, ku kundi otti käytetyn kupin pöydästä ja starttas dallaan kohti baaritiskii. Nyökkäs kuppi handussa ja lipevä smaili feississä kassatypylle ja käytti röyhkeesti santsistailii, mikä oli tän mestan kliffa oikeus.
Sit klasari vodaa meggeen ja kundi dallas takas pöytään tsittaan. Hiffasin kyllä heti, et ei ollu hemmo mikään diletantti, eikä ollu ekaa kertaa, ku kundi duunas tätä jippoo. Jo heti se, ku se otti tän käytetyn kupin, se valkkas sellasen jonka korva sojotti oikeelle. Tallai se sit hiffas, et oikeehandunen oli siitä aikasemmin divannu.
Se kyllä snaijas, et meitsi sitä snadisti vaklas. Ei brakannu kundilta fasaadi, eikä pettäny nörvis. Blinkkas meitsille nopeesti öögaa ja taas luuri handuun. Bonjasin sit kans heti, et miks se vendas tän kupin korvan osottaan vensteriin, ku se dokas siitä. No tällai sit, ei ainaskaan toi mahdollinen huuliherppes kupista, prookundille tarttuis.
Teksti: Jaakko Koroma