Päiväkirjan toinen sivu( koska mulla ei ole kirjaa eikä mustekynää);
Mieleni meni lapsuuteen, koska radio soitti Lasse Liemolan biisin.
Lasse, jonka kanssa mun piti mennä naimisiin. No ensin oli kyllä Marko, mutta se muutti pois. Lasse tuli vasta elokuvien myötä. Markon perään mä itkin, mutta Lasse pysyi niissä elokuvissa…ja kummatkin on yhä mun elämässä mukana…ja elossa!
Välillä tulee ” heikko ja arvoton” olo, mutta niin vaan pienellä potkulla sieltä alkaa se sisu nousemaan. Kun vielä keksis miten kelalle vois pistää kampoihin.
Spraymaalilla maalasin sen takaseinän. Nyt on ranne ollu lötkömaitohappopaska 2 päivää. Mulle ruiskumaalaus oli kuin hyvä tanssipartneri. Kelan mielestä olin tähän työkykyinen.
Ortonissa sanottiin, ettei enään. Se oli isku vasten kasvoja. Mä taistelin tieni ruiskumaalariksi ja mä olin siinä hyvä. Maailma romahti. Mitä pahaa mä olen tehny? – No en mitään, koska palkka on jääny maksamatta. Paha saa aina palkkansa.
Onneks mulla on hyvä siippa ja appivanhemmat.
Tuija Kortelainen
