Mä oon rakastunu!
Tää rakkaus on pysyvää eikä sitä saa musta kitkettyä ei hyvällä eikä pahalla. Oon joskus ollu kaukanakin rakkauteni kohteesta mut aina sisimmässäni on palanut tää tunteen palo.
Tää rakkaus ei oo romanttista haaveilua vaan ikäänkuin osa mua itteäni. Rakkauteni kohde on Helsinki, ikioma Stadini.
Pikkuskidinä tunsin vaan omat kulmat, oman ja naapuripihan, kadun toisella puolella olevat kaupat: Elannon maitokauppa, Lihaa – Kött, Gustafssonin siirtomaatavarakauppa (siellä oli pennin nallekarkkeja lasipurkissa) ja kukkakauppa. Reitti himasta tarhaan oli tuttu. Reitin varrella oli vaahterantaimi ja mä hinguin syödä sen lehtiä.
Äitini oli duunissa Unioninkadun alkupäässä. Joskus hän vei mut duuniinsa ja opin hyvin varhain reitin Kaisaniemen dösäpysäkiltä sinne. Ekan kerran menin yksin äidin duunipaikkaan 5-vuotiaana. Ostin rahastajalta dösälipun (2 vyöhykettä) ja kun Kaisaniemen pysäkki lähestyi kiljaisin ”SEURAAVALLA”. En nimittäin ylttänyt siihen nartsaan josta olis voin vetäistä jotta rahastajalla olis kilahtanu kello.
Alkuun keskusta oli mulle ikäänkuin jokien yhdistämiä saarekkeita. Pikkuhiljaa saarekkeet kasvoi ja opin tuntemaan Stadiani laajemmin.
Mun elämään on aina kuulunu sköne. Sen tuoksu on juurtunu muhun syvälle. Himan lähellä oli korkeet rantagaltsit ja skolen jälkeen usein keväisin menin koirani kanssa sinne ottaa brunaa, funtsii suuria ja tsiigaa miten soolis kimalteli laineilla.
Sitten löysin Suokin! Kesäaamuina duunasin mukaan eväät ja lähdin aamulla Suokkiin. Kolusin siellä kaikki mahdolliset tunnelit ja leiriydyin rantakaltseille joilta menin uimaan. Kaikkein parasta oli kun Ruotsin botskit meni Kustaanmiekasta, niistä tuli kunnon voogut. Kun näin laivat horisontissa, menin veteen ja niiden ohi ajaessa olin kuin isossa keinussa.
Opin kävelemään keskustassa katsellen ylöspäin. Jostain syystä mua kiinnostaa arkkitehtuuri. Ja esim. Espalla on aivan upeita taloja. Samoin Eirassa. Huvilakatu on aivan mahtava miljöö.
SlangiNyt Facebook -ryhmässä on upeita otoksia eri puolilta Stadia. Usein liikutun kyyneliin asti katsellessani näitä fotoja. Olen ikikiitollinen heille, jotka ovat taltioineet Stadia ja jakavat nämä toisten kanssa. Vanhemmalta ajalta on pakko mainita Signe Brander, joka kuvasi muuttuvaa Stadia 1800 – 1900 lukujen taitteessa.
Kuvat säilyvät, maisemat muuttuvat pikkuhiljaa. Samoin myös slangi elää. Edellisessä verkkolehti SLÄMYssä oli 10 froogista uudella slangilla. Monet sanoivat et se oli vaikee. Stadi on kansainvälinen kaupunki. Alkuperäinen slangi syntyi tarpeesta, slangiin tuli vaikutteita venäjästä ja ruotsista. Nyt on hallitsevampana englanti, myös arabia on vaikuttanut.
Verkkolehti SLÄMY taltio slangia ja kulttuuria, muistoja ja tämän hetken juttuja tuleville polville. Kirjoita oma muistosi ja stikkaa se sähköpostilla slanginyt(a)gmail.com.
Jos sulla on ongelmia SLÄMYn kanssa, ole rohkeesti yhteydessä pluggaustuki@gmail.com.
Taina Elsabeeh