Ku meitsi joutuu duunaan bulimpaa reduu Stadilla, tuuppaan bilikan juutalaisten ja ortodoksien hautsikoiden lähelle, Tuonelankujalle Tölikään. Tää on ihan nasta, neljän timman parkkismesta. Joskus nelkytluvun lopussa, ennen ku juutalaisten hautska bygattiin bulimmaks, skujattiin tseleillä skabaa näitten hautsikoiden välissä staijaavaa, skäfää kanjonii pitkin. Nyt tääki riemu skloddeilta, on kuiteski tuhottu aidalla.
Kliffan stydisti starttas minnaan döfistä, joka leijaili skidiaikoina, usein tän kujan yllä. Ortodoksien stailiin kuulu tää hospoti pomiloijutska. Niitten pappi, juhlavat kulta- ja silkkikledjut yllä, buli saattojengi meggessä, vatkas sellasta snadii metallimaljaa, neljän ohkasen snaran päässä. Sit välillä, se tsyrkkapalvelija, raotti sitä suitsutuskupin kantta, niin et savu pöllähti ja myrhamin döfis vahvistu.
Samalla tää pyhä faija, dallas ympäri jotain gravarii ja tää saattojengi duunas aina välillä tota ristinmerkki handuilla.
Sit muuteski, tää ortodoksien hautsikka, on aina ollu supersiisti mesta. Minnaan, et vielä yheksänkytä luvullaki, yks vanhempi daami, joka päivä tsittas penkillä, sen siipan gravarin äärellä, ku se oli ekaks duunannu, sen niitten gravarin siistiks. Varmalla tää rouva, treenas tsögaa snadii lohtuu, sen yksinäiseen eloon, ku se sai staijaa sen miehen lähellä.
Jaakko Koroma