Oon monta kertaa funtsinu, nyt kun kaikki tää jo staijaa kaukana takana, et jospa oisinki jatkanut oparia. Skrivannu itteni vängälläki stuiduks. Mennyt lesaan jotain tutkintoo, valmistunut jokski. Tsögannu koulutustani vastaavaa duunii, saanu viran, vekslannu usein duunimestaa, saanu ylennyksen. Sitten tuotannollisista syistä saanu fudut, liian vanha jäbä enää hommaan koulutustani vastaavaa duunii, katkerana alkoholisoitunut. Ågelin Friidun pinna lopulta sit kärtsänny ja se stikannu meitsin gartsalle.
Kun taas menin latojanoppiin, staijasin kymmeniä vuosia Usarin upeiden, erilaisten ja snadisti outojenki tyyppien meggessä. Usein saatiin skriinaa yhdessä. Lukemattomia kertoja spiidattiinki yhdessä, ku spennattiin ja studattiin tän duunimestan kohtaloo. En ois ikinä pystyny skrivaan näistä ihmisistä, ellemme ois olleet niin läheisiä. Staijanneet niin kauan yhdessä. Bulein osa heistä on jo skolannu veks. En silti koskaan unohda teitä.
Teksti: Jaakko koroma
