Öögat valuu vodaa
Ku katon tähtitaivaalle.
Muistan sun kerran sanoneen:
”oon se bulitähti joka sua tsiigailee”.
Sä olit faijoista parhain
Ja hyvä frendikin.
En vieläkään sitä snaijaa,
Ettei mul oo mun rakasta faijaa.
Istun Valkan galsalla kaltsilla
Ja tunnen itteni snadiks taas.
Silloin ootin sua duunista himaan
Mut nyt sä et palaakaan.
Kun koen vääryyttä elämässä
Mä toivoisin, et oisit tässä.
Sait aina mielen rauhottuu
Ja buliin hymyyn suun.
Muistan monet naurut
Joita kaipaamaan jään
Ja kasvojas lempeitä kaipaan
Jotka mielessä kuitenkin nään.
Ihan sama missä dallaan milloinkin,
Tai minkä Vesku Loirin biisin kuulenkin.
Mieleen tuut sun suurin askelin
Ja fiilikseen haikeeseen taas tarrasin.
Öögat valuu vodaa
Ku katon tähtitaivaalle.
Mut tunnen oot se bulitähti
Joka mua tsiigailee.
Mä pyyhin kyyneleet
ja snadin hymyn hiffaan
Muistoista haikeista mä vaihdan nyt johonkin kliffaan.
+Iskä Korven muistolle+
Teksti: Mira Koo