Onks mukamas redii, vaikka nyt lohduttaaki tää snadi inkkarikesä, et tää kesäsesonki starttaa taas oleen finaalissa ja meitsi kaihoo jo sitä tulevaa. Funtsigaa nyt, ku meitsiki joutuu vääntää mun eloreleen talvilepoon. Herätä seuraavat puoli vuotta mörkkiin aamuun, tsiigaa fönarista pitskulle lohdutonta Pjongjangi-fiilistä, ku jengi ulsterit niskassa, feissi ja kuuppa tyhjänä, starttaa fiudejaan.
Niin, onks tosiaan redii, et puolet meitsinki laiffista kuluu ton nyyan kesän venaamiseen. Hukkaanko mun tästä ainutkertasesta elosta bulin siivun, tähän klesaan kaihoon.
Oon helvetin kade etelän jengille. Mitää välii, vaikka ei ois fyrkkaa slumppaa uutta tai ees vanhaa fillarii tai telkkuu. Ei duunaa klesaa spirittiin, vaik toi kestävyysvajekki meitsillä kirkuis punasta. Toi soteki, vois häippästä, vaik huitsin nevadaan.
Ois kliffaa frendien kera tsittaa suuliksessa auringon laskuun ja dokaa Lumumbaa tai tota Cuba Libree ja skulaa skittalla regeetä. Duunata fledu rastaks ja staijaa onnnellisena, ilman mitään fitin snögen ja holotnan stressii.
No, oon helvetin tietonen, et tää Härmän syksy kiehtoo moniiki tästä jengistä. Siitä vaan, silvuplee. Terkkuja hirvikärpäsille, ku riehutta sienigutsissa.
Kuva: Ja teksti: Jaakko Koroma
