Onks mukamas nyt sit nastaa, ku on taas tuhottu snadi tsibale mun skidiajan kundikulttuurii. Näitten helvetin sähköpiuhojen roolihan oiski, et kerrostalojen rännit ei jäätyis umpeen kevättalvella.
Joskus maaliskuussa ku toi suulis starttaa sulattaan jäät ja snöget katseilta ja tää voda syöksyy gartsalle, niin sit yöllä tää sulanu voda alkaiski vähitellen jäätyyn tän rännin sisäseinään. Ennen näitä piuhoja rännit frysisöinä jääty vähitellen aina melkein umpeen.
Sit nää stydit bulit kundit ku ne ihan intona latas nyrkillä tätä rännii, niin ainaski pari kuutioo jäätä, hirveellä jytinällä syöksy tän rännin sisältä gartsalle. Parskitki kunditki joutu käyttään hanskoja, ku jos joskus latas täysillä tätä rännii ja se oliki siitä kohdasta umpijäässä, ei duunannu tää juitsu namii karjun rystysille. Ekaks meitsiki aina treenas tsögaa rännissä onttoo kohtaa, mihin kantsuis iskee.
Näin duunas kaikki muut kundit paitsi yks Sepi meidän rabasta. Tää kundi oli mua pari kolme vuotta vanhempi ja ihan oikeesti outo hemmo. Se oli ainoo jannu meistä ku vetäs rännii paljaalla handulla. Joskus silläki rystysissä hurme virtas ku buurisodassa. Tää Sepi sai slumpattuu meistä ekana prätkän. Se oli Ambassador ja kait joku kaks ja puolisatanen. Marjapuuron punanen ja aika harvinainen vehje.
Sit tää Sepi skotas Hietaniemengartsan villoissa budjanneen friidun. Tän giltsin fledu oli korpin musta. Se oli Sepii ainaski kymmenen vuotta vanhempi snadisti jo elonkuluttama hämyn maineenki jo saanu vosu. Sen friidun toinen klabbi oli makkeli jo ku se oli födannu. Lisäks tää madamme oli meitsille eka friidu, joka pysty vetäseen parit pikaset knubbit taskulämmintä Stidii ja vaan maiskutteleen, et nami nami.
Sepi joskus jurrissa bamlas, et ku se joskus kehrää hitosti fynaa, se bungaa tän sen typyn operaattioon sen klabbin fiksaamiseks. Gimma kehräs onnee ja se söpötti, et tän Sepin hertta on kultaa ja myrhamii ja se on eka kundi ku sitä friiduu niinku oikeesti ikuna ois rakastanu. Mut fitti The End sit tällekki södelle Love Stoorille.
Sepi oli startannu vinkuu sen faijalta bilikaa ainaski jo vuoden. Sen faija vaan vihjas sille, et ku kundi ei oo ollu konsa intona skoleen, eikä sitä hotsittanu tsögaa duuniikaan, ei sen oo redii vinkuu mitään fiudeekaan.
Sit tän Sepin faija täytti 50 vuotta ja niitten himassa festijengi vietti iloista iltaa. Yhtäkkii tää Sepi dallas faijansa luo ja skotas sitä pollaan, tän kundin jostain hommaamalla Naganilla. Sit Sepi vaan galsan tyynellä äänellä ilmotti jengille, et taitaakin nää bailut olla sit tässä, käänsi reflun piipun otsaansa ja veti liipasimesta.
Sepin faija selvis kyl nipin napin hengissä ja tuli fyysisesti vähitelle kondikseen, mut sen menttaali ei selvinny siitä koskaan. Sepii taas tuli tsögaan Monosen hiljaset miehet tummissaan.
Nää nykyrännit on varustettu lämpöpiuhoilla ja yks kundeille tärkee riitti taas delas veks. Hietaniemengartsan villat joskus kauan sitten. Takana Meklun kerrostalot.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma