Nyt ku on muotii, että startataan ruotii tätä kunkin mennyttä elonsaldoo, niin meitsiki haluis vetää tällasen vanhan stoorin, mikä on yhen ikälopun Tölikän kundin sieluu bulisti helliny.
Skrivasin joskus kauan sitte, mun himarabasta, Sammongartsa kasisita ja tästä sirkuksesta, joka meitsin fämilin kera siellä eleli. Jos joku tän stoorin vielä minnaa, niin siinä tuli kaveerattuu tädistä, woman in black. Tädistä, jonka moni vieläki varmalla minnaa. Oli jengii Hakiksesta, Sörkästä, Kaltsista ja vaikka Rööperistäki, jotka tän inehmon oli jossain päin Stadii joskus hiffannu.
Tää tätihän budjas meitsin rabassa vanhan mutsinsa kera. Bulissa, ihan makeessa viiden huoneen luukussa kahestaan. Sit ku tää mutsi delas ja tää typy jäiki ypö, se sinksas sen kledjustailin ihka uusiks. Se starttas vetään sellasen muslimiviitan ylleen ja valkoset tennarit klabbeihin. Tää kostuumi sit oliki sen brändi, josta se tsennattiin.
Sit myöhemmin se kait starttas studaan jotain helvetin säteilyy ja alko roudaan meggessä mörkkii sontsaa. Öpnas tän sontsan, ku dallas rabasta gartsalla. Oli sää ku sää. Sit aikaa myöten tää musta sontsaki jäi sillai puolavatuks, et sen feissiki staijas jemmassa.
Aika hämy juitsu, mut mun mude kyl usein pamlas tän donnan kera. Ja mutsi kans usein meitä raban skloddeja opetti, et rispektii tätä tätii kohtaan ja et tää neiti on hauskimpii ja hyväntahtosimpii ihmisii, mitä mude oli ikuna tsennannu. No, varmalla oliki. Mut silti snadisti sitä aina joteski vaan kammottiin.
Mun rakkaan himaraban ikivanha dörtsi ja keittiön fönari.
