on kesä ja minä luen

on kesä ja minä luen
tummien puiden lehdiltä
kuule Maksim
ei minusta ole
kokiksi sanoja keräilemään
tässä talossa asun yksin
ja auringon lämpö on
minusta kaukana
pihan mustarastas
kuvittelee olevansa satakieli
omenapuun valkokukat
hymyilevät hämärtyvälle illalle
ja syksyn sateisille päiville

Teksti: Timo Pekka Asikainen

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *