Oltiin tsufella, yhen vanhan kafrun kera. Kumpiki kitu aikanaan ruodiksen Isossa. Ei kuiteskaa samaan aikaan. Bulisti samoja muistoja. Frendi kaveeras, aika uskomattoman stoorin. Flöittii tai ei, yks lysti meitsille.
Ekoja päiviä Isossa. Tän kundin tuvassa, treenattiin kaappitarkastuksen sääntöjä. Ryhmyri opasti ökyjä. Staijaatte skopen vieressä, skopen dörtsi auki. Sit ku joku aliuffari pysähtyy, kailotatte ”alokas sen ja sen kaappi, tarkastusta varten.”
Sit tää ryhmyri tsiigas yhtä alokasta ja pamlas, mites se ilmotus nyt skulaskaan. Alokas veti asennon ja karjas ”alokas sen ja sen kaappi, tarkastusta varten”.
Ryhmyri tsiigas, ku halpaa tsieguraa, tätä ökyä. Vihjas, et onkos ökyllä nyt kaikki varmalla himassa. Alokkaan tarttee tietysti esittää oma nimi, tän ilmotuksen meggessä. Vedetääs tää performanssi uusiks. No, taas sama staili ”alokas sen ja sen kaappi . . .”
Ryhmyrin ulvoon feissi punasena, mikä helvetti mahtaakaan olla, tän toopen alokkaan nimi.
Alokas ihan iisinä valisti, tätä raivoo ryhmyrii, ”SENJANEN, herra korpraali.”
Teksti: Jaakko Koroma