Oltiin niin Tartzania…

Tartzan leffat tsiigattiin aina kaikki Kino-Haagassa. Johnny Weismuller oli idolimme. Oltiin niinTartzania ja poikii kun mentiin isolla folkalla tsimmaan Haagan tykkiteitä pitkin Pirkkolan plotikalle (maauimala) ja bräydättiin, sekä flengailtiin siellä koko päivä.

Valittiin aina Tartzanin poika keskuudestamme. Useasti Cisse Häkkinen oli se, kun oli snadimmasta päästä sekä osas eläytyy rooliinsa hyvin, siis olla “kusessa” ja me muut pelastettiin sitä. Joka kundilla oli siihen aikaan Tartzan tsimmarit jalassa (leobardi kuviot). Kenne, Tode ja Tappari oli isompia, ne näytti dyykkausmallia. Niitä siellä treenailtiin ja suklaamista.

Haaga-nostalgia_Bobi-ja-Kisse-1959.jpg.small_

Bobi ja Kisse 1959, foto: Markku Poutanen

Myöhemmin ruvettiin käymään samalla jengillä Stadikan tsimmiksessä. Tode, Ede, Tappari, Pekka, Tapani, Jore, Raikku, Cisse, Kenne, Juha, Esko, Make, Vesa, Sepi, Keijo ym……meitä oli jokin 15-20 kundin porukka, aina eväitten kanssa.

Muistan kun Tode meni dyykkaa 10 metristä alas. Haagan Tartzan, oikee Johnny Weismuller ja sano pikku broidille Edelle, “tuu perässä”, Cisse sano taas “voi jummi-jammi Ede, et mene, antaa Toden vaan dyykkailla”, mutta ei auttanut, Ede oli dyykkäri jo syntyessään, niin kuin Todekin….Tsiigattiin miten Edelle käy, kun oli vasta alta kymmenvuotias. Meni ylös 10 metriin… Totti karjas; alas hannari, me jännitettiin lähteekö?.. Ede otti vielä foogaa ja dyykkas niin makeen hypyn pää edellä, että huh-huh…HYVÄ, EDE! tuumattiin kaikki.

Rekkimesta oli meillä vakkari, missä vedettiin leukoja ja temppuiltiin stadikalla. Yhden erikoisen kundin muistan niistä ajoista. Sillä oli aina elävä hämähäkki paidan rinnuksissa kiinni, jokin nyrkin kokoinen. Ihmeteltiin. Varmaankin sen faija oli skönäri ja oli tuonut sen reissuiltaan.

Bräydättiin sitä sun tätä koko päivä ja puppernikkelit skruudattiin. Lähdettiin Ruhan skuttan kautta dallaten tai fillareilla Haagaan sekä asfalttiskoobareiden konit syötettiin mennen tullen.

-Cisse_Häkkinen