Toi brenkku alko kyl vähitellen oleen yks trabeli meidän jengissä. Mä aloin ekoja kertoja tsennaa sitä brenii yhen Aken faijan tekemän himavinskun kera. Tehtiin brekkis niitten klitsukomeroon ja pöllittiin sieltä pari flindaa. No, se nyt ei kyllä mitään ihme fiilarii, ainaskaan mulle stikannu.
Sit ku alettiin pääsee rafloihin ineen, niin tää meidän jengi alko snadisti jakautuu. Voi sanoo, et noi bilikat jelppas, ainaski osaa meistä hiffaan, et on muutaki eloo ku toi raflassa tsittaaminen. Siirryttiin kundien kera tonne Bilikahaussin Primulaan. Siitä sit starttas noitten giltsien jaagaus fiudeilla.
Vieläki funtsin, et miten kimmat jänäs pomppaan, ihan oudonki kundin bilikaan. Eikä tarttenu ees sen kummemmin niitä vinkuu. Yks iisimpii mestoja saada friidu kyytiin oli toi Hämiksen jortsumestan viereinen kartsa. Me kundien kanssa kyl usein pamlattiin, et ku kimma oli vaik stondannu pariki timmaa lehmiksessä, eikä tullu ykskään kundi pokkaan, niin saletisti niitten giltsien ego alko brakaan.
No, sit ku ne päätti, et tää gimmaa ei täällä vanhene, ne kaappas rotsin niskaan ja häippäs puolspiidaten veke, niin ei tarttenu kundin olla mikään Ramasotti, ku niille kyyti kelpas. Sit yleensä suhattiin staijaan jollekki parkkikselle ja oli sit kyl usein aika fitti fiilis, ku vaan treenas pitää friiduu handusta ja skuffaa lohtuu, jonkun mutsin ja faijan spiidaavalle, södelle enkelille.
No en mä taho miteskään dumata näitä mun vanhoja kafruja, jotka tykkäs staijaa Eliteessä. Mut nyt ku mä tsiigaan mun ympärille, niin kyl hokaan, et tästä brenkkujengistä bulein osa on jo siirtyny noitten 40 neitsyeen kera telmiin. Niin sit vielä, ku toi pelkkä brenkkufylla ei niille enää riittäny, vaan tuli noi tabutki meggeen, sotkeen niitten kuuppaa.
Jaakko Koroma