Nyt ku joutuu tsiigaan tän Ukrainan jengin rajuu ja oikeutettuu flaidista, tulee ihmeteltyä niitten styrkkaa spirittii ja tahtoo. Nää nuoret kokemattomat kundit varmallaki nyt bonjaa, et tää ei oo mitään pleikkarisotaa vaan tää on totta ja tässä voi vaikka sit finaalissa oikeesti delaa. Nyt kyllä viimeistään hiffaan, et miten helvetin mamista oli meitsinki silloin välillä spiidaa sitä mun ruodiseloo 60-luvulla Isossa.
Tää mun syynimesta oli Stadikalla 1962. Joku naisleguri lysnas mun herttaa ja uteli, et onks tää jannu ihan ok-kondiksessa. Sit oli yks fitti ja snadisti dorka juitsu ku tartti vetää byysat alas, et tää daami sai tsiigaa, et mulla ois skrebbat ja et mä oon varmalla kundi.
Sit parin uffarin eteen stondaan ku niitten tartti tsennaa, et mihin aselajiin tää kundi kaihos päästä kruunuu palveleen. Sit ne vaklas mun papruja ja kait tän meitsin sukunimen takii kysäs, et onks sun faijas majuri ja vakkarina ruodiksessa. Mun faijan broidihan kylläki oli. No, meitsi treenas vetää jotain humoristin roolii ja dorkasti runoilin, et mun fatsi oli kasakka, ku sehän oli olli kornetti. Ei pahemmin nää uffarit skriinannu tälle mun tsoukille. Ne kait tykkäs snadisti dooliig, ku niitten mielestä tää syynimesta ei ollu mikään helvetin Lintsin Piikokki.
Sit helmikuussa ekaks lautalla Suokkiin. Siitä yhteysbotski Porkkalan meggessä Isosaareen. No, se oli niin frysis talvi, et jouduttiin dallaan kilsan verran jäällä, ku tää botski jäi poseen jäihin ennen Ison kassuja. Sillä botskiredulla mä treffasin yhen tutun kafrun, Katron Haran Tölikästä. Sillai sit heti joteski tuli kliffempi fiilis. Staijattiin samassa tuvassa, kunnes Hara ponkas Aukkiin. Tää Hara muuten oli hyvä kundi futaan. Skulas Finpassa.
Sit ku tää Hara joka oli yleensä tottunu braisaan viihteellä aamuyöhön, niin ekoina aamuina ku päivystäjä karju kuudelta herätystä patterissa, niin tää vielä snadissa koomassa staijaava kundi, nojas sen bunkkaan ja tsiigas anelevasti meitsii ku joku söde buudeli ja vaan jiljaa vaikersi, et Jaska hei, eihän tää oo totta. Eihän?
Meidän tuvassa budjas loppujen lopuks ihan nastaa jengii. Kuus seitsemän kundii Stadista, mm. toi Vesku Loiri ja yks Pena, josta tuun joskus enemmänki skrivaan. Sit yks skäfästi ujo kaunis poitsu. Snadisti hämyy, mut hokattiin sit kyl myöhemmin, et tää meitsin tuvan leidiboi oliki sit finaalissa tän meidän tuvan jengin kovin kundi.
Mun elopaino brakas ainaski pari kiloo muutaman ekan viikon aikana. Syynä varmallaki tää. Ku oltiin skruudaamassa niin mua vastapäätä tsittas yks outo kundi. Habitus ku Jukolan Jussilla. Födannukki varmalla jossain Impivaarassa. Sen öögat oli rähmässä ja suupielissä vaahtoo, ku se ei varmalla tvetannu kertaakaan sen feissii inttiin tulon jälkeen. Ja sit ku se skruudas, niin joka safkan tää kundi lappas ineen lusikalla. Ja oliks sit meitsin kliffa tsiigaa, ku sen klyyvarista vaklas joku vihree masi, jota se hinas sit aina eestaas ihan nonarina.
Ekaks Suokki ja sit botskilla kohti galsaa ja pimeetä Isoo.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma