Nuoret kundit arabiasta ja balkkanilta, suosii usein iltaisin Sellon tsufebaarii Buffoo. On jänskää, harvase ilta, tsiigaa tätä niiden kahvilakulttuuria. Ei nää kafrut ainakaan, väännä sordiinoa päälle, ku ne ihan intona stikkaa stoorii, niitten pöydissä.
Aina kundeilla voi hiffaa, vikaa modee kledjuissa ja musta fledu nykykuosiin stailattuna, ku tää jengi divaa tsufen tai teen. Niitten pöytä skulaa pursuvaa eloo illan mittaan, kun tutut käy nopsasti moikkaamassa, poskipusun kera toisiaan.
Yksi hämmästyttävä yhteinen nasta staili, näissä nuorissa hemmoissa piilee. Voi sitä ilon ja onnen saldoo, kun pöydässä staijaaki, jonkun frendin vaiffi ja snadi vauveli. Tää ihmistaimi saa kyl kaiken bulin huomion, paijauksin ja pusuin. Ei kyl hiffaa mitään hiton feikkii jurkkaa, eikä tekoihastusta. Tää on ihan selvästi, näitten kulttuuriin syvästi iskostunutta tapaa.
Meitsi voi kyl nyt tässä myöntää, et tunnen aina jonkinlaista snadii studista, et pystyyks meitsi oleen luonteva, kun pitäisi joteski huomioida jonkun kafrun, ihan skäfä vauveli. Muutenkin, härmän kundin staili, näissä tilanteissa on, että parin metrin päästä vilkutetaan ja epävarmana kailotetaan, että ”tui, tui typykkä.
Mut, jaksan aina vaan funtsii, et mitä helvettiä tapahtuu näille herkille, fiksuille ja rakastaville nuorille kundeille. Mikä glesa prosessi, födaa ne stikkaan borttikseen, kaiken sen inhimillisyyden, oman kansansa skidejä ja mutseja kohtaan. Miten nää iloiset mielet, duunataan tappokoneiksi, Syyriassa ja muuallakin Lähi-Idässä.
No, ei tääkään mun ihmettely, mitään medisiinii tähän karmeuteen kekkaa. Sotia ja julmaa, käsittämätöntä raakuutta, on aina ollu ja varmalla tulee aina olemaankin.
Teksti: Jaakko Koroma
