Sivistyksen taso mitataan sillä miten hyvin yhteiskunta huolehtii heikommistaan. Oon viime aikoina tsiigannut tätä menoo täällä meidän kotimaassamme. Onko tää se, minkä vuoksi miehet taistelivat meille itsenäisyyden? Stadilaisuuden on ainakin aiemmin tunnistanut siitä et ”kaverii ei jätetä”. Nyttemmin se on muuttunut lähinnä ”kaverille ei jätetä” –menttaliteetiks. Vanhukset, ne jotka on byganneet tän maan, on ”säilötty” joko sairaaloihin tai sit himaan venttaamaan kotipartiota, joka ei tuu vaik on sovittu. Ja sit kun tulee, on aikaa vaan viis minsaa.
Safka, josta nyhdetään melkoisesti fyrkkaa, on ala-arvoista. Mössöä hampaattomille. Eri nimiä mut samaa soosia ja viimeisenä ”uudistuksena” vanhuksilta vietiin safkatoimituksessa olleet leipä ja maito. Toimittaja sanoo et kyllä vanhus voi skaffata leipänsä ja maitonsa kaupasta. Mut jos pystyis menemään markettiin niin kai sieltä sit ostais myös halvemmalla parempaa skruudattavaa. Mikroa osaa käyttää melkein jokainen. Sitä paitsi joissain mestoissa on ihan kilpailukykyiseen hintaan kotiinkuljetus. Mut useesti vanhus makaa sängyssään, märissä vaipoissa, venttaamassa et jos joku tulis.
Tilanne ei oo laitoksessa sen parempi. Monet yksityiset lafkat myy palvelujaan Stadille ja käärii hyvät fyffet siitä. Hoitokuukausi laitoksessa maksaa yhteiskunnalle 4500-10000 egee kuukaudessa. Mitä sit tällä fyrkalla saa? Voiton maksimoimiseksi hoitsujen määrä on minimoitu. Huonokuntoisia, dementoituneita vanhuksia saattaa olla 30 kolmen hoitajan vastuulla päivisin. Sit kun yövuoro tulee, onkin hoitsuja vaan yks. Monet vanhuksista ovat ns. kahden nostettavia ja jos vaik funtsitaan mitä iltatoimet vie aikaa niin jos yhden hoidettavan kanssa menee vaik 10 minsaa ja jos kahdella hoitsulla on yhteensä 20 hoidettavaa niin aikaa kuluu 200 minsaa eli 3 timmaa 20 minsaa. Mihin aikaan nää iltatoimet pitää alottaa jotta viimeinenkin vanhus saadaan goisimaan? Lisäksi monet muistisairaat ovat aggressiivisia. Yöhoitsu juoksee huoneesta toiseen kun vaeltelevat dementikot käy huvikseen kuristamassa tai hakkaamassa toisen asukkaan. Kun oot yhdessä huoneessa rauhottamassa tilannetta, toisessa huoneessa on hengenlähtö lähellä.
Lasaretissa ei tilanne oo sen parempi. Läheiseni oli yhdessä sairaalassa. Onneksi hänellä oli kännykkä käytössä kun hoitsu oli repiny hälytyskellon johdon irti seinästä jotta liikuntakyvytön potilas ei pääsis häiritsemään kiireistä hoitsua.
Hoitsut toimii suorituskykynsä äärirajoilla ja joskus vaan stressi on ylitsepääsemätön.
Mitä tää sit bungaa vanhukselle? Pitkäaikaishoidossa viedään tuloista 85 prossaa. Vanhukselle pitää itelleen jäädä vähintään 105 egee kuussa. Mut jos vanhus on sijoitettu yksityiseen hoitolaitokseen (kunnan ostopalveluna) pitää tosta 105 egestä maksaa lääkkeet, kledjut , jalkahoito (hoitsut ei leikkaa varpaankynsiä), nenäliinat, hammastahna, taksimatkat legurille tai hammaslegurille (jos on omat leegot suussa)… Siinä ei tolla 105 egellä pitkälle pötkitä. Vanhus on ystävien ja sukulaisten varassa.
Sit omasta himasta on vaikee luopuu. Mut sosiaalihoitajan eka neuvo on et kämppä pitää myydä. Kun ei siit kuukausittain käteen jäävästä fyrkasta riitä vastikkeen tai vuokran maksuun. Ja jos pistät kämpän vuokralle, on siitä saatava fyffe tuloa, josta taas menee 85 prossaa hoitomaksuihin.
Skidit taas pistetään skoleen aina vaan suurempiin ryhmiin. Opella ei oo mahdollisuuksia puuttua häiriökäyttäytymiseen. Pikkuskidit vielä kuuntelee opettajaa mut kun yhteys aivolohkoon katkee murrosiässä, voi yhtä luokkaa terrorisoida muutama tyyppi. Ammiksesta on skirvattu kniiga, jonka nimi on kuvaavasti ”Onneks tänne saa tulla kännissä”. Opet joutuu yhä useemmin hoitamaan sosiaalitoimen duunia eli käytännön opetustyöhön ei jää aikaa niinku ennen. Täst on tuloksena et huonoin oppilasaines pääsee skolesta läpi ilman todellista ammattipätevyyttä. Osa parhaista oppilaista taas turhautuu menoon niin et lopettaa kesken skolensa. Kniigan tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä mut perustuvat joiltain osin tosielämään. Nimi tulee tositapahtumasta kun ammiksen oppilas tuli täydessä seilissä työsaliin, joka oli täynnä vaarallisia laitteita. Mitä opettaja voi tällasessa tilanteessa tehdä kun kurinpitokeinona on vaan puhuttelu. Mikä onkaan tulevaisuutemme näiden joko ”valmistuneiden” täi keskeyttäneiden käsissä?
Skolessa safka on puhuttanu jo vaikka kuinka kauan. Yhdessä vaiheessa oli kumiperunoita. Koululaisen päivän safka pitää kasata 0,75 egellä / skidi. Jokainen voi hyvin kuvitella minkälaista safkaa silla saadaan aikaan.
Sit on vielä sairaat / kehitysvammaiset. Lain mukaan heillä on oikeus erilaisiin palveluihin, mm. henkilökohtaiseen avustajaan. Stadi on viime aikoina karsinut vammaisten ”etuuksia”. On poistettu oikeus maksuttomaan dösätsettiin, on rajoitettu taksimatkoja, on rajoitettu harrastustoimintaa, omaishoitajan tukea on karsittu. Synnynnäisesti vammaisella on usein käytössään vain peruseläke. Sillä ei paljoa kustanneta taksimatkoja, yksityistä avustajaa jne.
Vammaisia on helppo kyykyttää, heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin alistua kohtaloonsa. Usein omaishoitaja sitten venyy sillä hän rakastaa lastansa.
Tätäkö me haluamme? Onko tämä yhteiskunta sivistynyt? Mitä voidaan tehdä? Mitä olisit itse valmis tekemään? Eduskuntavaalit ovat pian. Valitsemmeko päättäjiä, jotka ovat valmiita puuttumaan näihin asioihin? Vai ovatko muut asiat meistä tärkeämpiä?
Jokainen meistä vanhenee, minkälaisen vanhuuden sinä haluat?
Taina Elsabeeh