Nää pultsarit delas sukupuuttoon joskus seiskytluvun finaalissa. Pultsarit tsögas rauhaa niitten eloon. Saada elää omalla staililla, sivussa parempiosasista. Ne duunas omat koijat lähigutseihin. Tähän niitten eloon filosofiaan kuulu jelppii kafruja, jos joku tartti safgaa tai tukee muuten vaan. Ei hylätty frendii talvigalsalla snögeen kituun.
Tää elintason lyftaus födas nyyan sukupolven jolle toi brenkku ja tabut, toi lohtuu ja röyhkeyttä niitten eloon. Ne pääsi budjaan yömajoihin ja niiden gledjuhuoltoki alko skulaan. Ne oppi kääntään mummoja ja ryövään handelista kamaa. Sit toi sossusysteemi loi botnee sille, et duuni ei enää skulannu mitään roolii niitten toimeentuloon. Ei niitä enää ees tunnistanu meitsin ajan spurguiks. Ne oli pikkurofeja ja raukkiksii. Minkin luonne ja satiaisen sielu.
Ku taas nää elämäntapa puliukot, ei niitten stailiin kuulunu mikään väkivalta. Ei ne uhkaillu vetää dajuu, jollet stikannu niille parii huggee. Niitten gledjut döfas spyttikselle ja skeidalle ja stroolille. Ei ollu veskii gutsissa eikä suihkuu. Ei myöskään dösakuskit ottanu niitä ihan intons meggeen, niitten tän hygienian takii. Sikski ne viihty paremminki tän niitten saman sosiaalisen luokan jengissä.
Pultsariks nimettiin yleensä kundeja, jotka dokas tota Pulituuria eli mööpelilakkaa. Ne duunas tähän lakkaflindaan suolaa. Sit ne vatkas sitä flindaa. Vähitellen se lakka sit tiivisty ihme ruskeeks glöntiks tän flindan botnelle ja tää spitta jäi sit divattavaks. Sit toinen jippo oli talvella, ku oli kova frysis ja ku tätä pulituurii juoksutti hitaasti rautakankee pitkin astiaan, niin se lakka jääty tähän galsaan kankeen ja spitta liru tähän kippoon.
Sit nää tippaukot suosi apoteekikamaa. Varsinki tää Valeriaana oli huippusuosittuu. Sit oli tietysti nää extriimi pultsarit, ku dokas raakana bilikan fönarin tvettausnestettä. Niillä ressukoilla tää valkonen tseba tuli sit myöhemmin kafruks, ku niitten ööganbotnet meni ruvelle.
Mun frendipiirissä viiskytluvun lopussa, toi Astma-yskänsiirappi ja tinnerin imppaus, oli fitti dorga ilmiö. Mut seki pian sit onneks kyl vaihtu Alkon kamaan.
Teksti: Jaakko Koroma