Mun mutsi kävi Eltsun kansista. Sen mude delas, ku mutsi oli jotain seittemän. Sen mutsi staijas sen vikat vuodet jossain keuhkoparantolassa. Mude sen faija, kaks systerii ja broidi budjas sitte kimpassa Kaltsissa, Valkassa ja Sörkässä, ku toi niitten hyyryn bunggaaminen ei aina oikein ajallaan skulannu.
Niitten faija, mun vaari, oli mööpelifeduseppä. Sillä oli oma praktiikka. No, se oli snadisti brenkkuun menevä. Ja sit joku tantta, tän niitten faijan bööna, kävi tsiigaamassa näitten kakrujen perään, ku tää feduseppä veti parin vekan brenkkuhugii silloin tällöin.
Mun mutsi oli kolmannen polven stadilainen. Ja se tsennas nää stadin duunarihöörnat. Hiffas jo skloddina, ettei tarttenu skagaa, vaik jurrisii äijiä pyöri gartsalla. Tää staili kuulu niitten eloon.
Sit kulu vuosia. Mutsi meni giftikseen. Sai samanlaisen tenunenän, ku sen faijaki oli ollu. Kolme sklodii. Ja kämpän, Sammongartsa kasi, Töölikästä. Oli duunissa Elannon lihahandelissa, Fredan ja Arkadiankartsan kulmassa. Skloddit flyttas sit aikanaan himasta. Jäi eläkkeelle ja starttas hoivaan mun broidin gimmaa ja kundia Myyrmäessä.
Mutsi oli jotain snadisti alle seittemänkymppii, ku se taas dallas, aikasin aamulla, steissille, Myyrmäen dösän päättärille. Arkadiankartsalla, ton Eläinmussan kohdalla, kartsan toisella puolella, yhen mörkin porttarin aukosta, hyökkäs nuori kundi ja skuffas mutsin ketoon, futas pari kertaa, ku mutsi staijas magallaan kartsalla. Föras muden fyrkkaveskan ja luudas faartillaa haneen.
Siellä veskassa oli mutsilla extrafyrkkaa, ku se oli funtsinu slumppaa noi nyyat verhot. No mutsin kyljet muuttu sinisiks, mut sen spiritti mustaks. Se ei enää jänänny dallaa kartsaa, jos se hiffas porttarin.
Millanen hörhö voi duunaa tällasta. Jos kundi olis brenkunklesa, niin ei se brekkais ja fudis, vanhaa mummoo. Mut, ku nää imppaajat, piikkikundit ja -gimmat, omaa ton satiaisen sielun ja minkin moraalin, niin mikään ei oo niille enää pyhää.
Jaakko Koroma