Niin ku joskus aikasemmin jo oon skrivannu, niin mutsi roudas meitsin Lapparin kansikseen, keväällä 1950. Siitä sit starttas syksyllä meitsin skolehistis. Lapparissahan pari ekaa luokkaa staijattiin tän skolen pitskun napaluokkalaisten puolella. Sit siirryttiin skolepitskun eteläpuolen luokkiin. Sit nää fiksummat oppilaat, plus meitsi, neljänneltä treenas ponkasta opariin.
Mun luokalla ekasta lähtien, staijas ton Suomen Kansanpuolueen ministerin Esa Kaitilan kundi Pena. Tää Pena budjas Freesengartsalla ja siitä sit tuli joteski mun paras frendi skolessa.
Mä oon nyt usein funtsinu mun mutsii ku se hokas, et meidän ovikello soi ja sit ku se öpanas dörtsin, niin rabassa stondas tää tuttu feissi, valtiovarainministeri Esa Kaitila. Mutsi kyl myöhemmin kaveeras, et sen hertta vetäs pari kertaa tyhjää, ku se hiffas tän ministerin.
No, tää mun frendi Pena oli sit pamlannu himassa jo aiemmin sen mutsille ja faijalle, et kaappaattekste meggeen yhen Jaskan, ku tuutte takas landelle. Näitten landemesta oli yks ihan snadi saari Päijänteellä, Sysmän Suopellossa.
Tää valtsikkakundi esitti sit mutsille rabassa tän idiksen jonka meitsi ja Pena oltiin duunattu. Mude sit pyysi tän ministerin ineen, meidän snadiin himaan ja ihan äimänä kysy, et koska tää ihme diili oli niinku sit duunattu. No, mä ku olin unohtanu kaveeraa siitä mitään mudelle.
Sit vaan yks aamu tän Penan mutsi ja faija plokkas mut meggeen ja sit niitten Kuplan keula kohti Sysmää. No, Heinolassa tää mutsi joka tsittas ratissa, suhas yhen korokkeen yli ja sattu skoudet sen hiffaan. Blidiga skrivattiin, vaik buli valtsikkakundi tsittaski vierellä etubritsillä.
Se oli kliffa kesis. Tsimmattiin, otettiin suulista, metskattiin ja joka aamu tsörattiin takatuupparibotskilla yhteen landemestaan, slumppaan mölkkista ja lämmintä bredaa. Ainaski kolme pakollista stoppii keskellä Päitsin Pikku Tehii, ku tartti skrabaa noi masinan kynttilät karstasta veks.
Niin ja sit ekaa kertaa hiffattiin, ku toi käki oli stikannu munan yhen käenpiian pesään, niitten bastun ylähirrelle ja sit ku tää poikanen, starttas synffisti tönii, nää tän emon omat babyt veke.
Teksti: Jaakko Koroma