Mutsi

Faija virui puoli vuotta lonkka
ja muisti paskana samassa mestassa.
Roudattiin sitten Riistavuoreen
ja lopulta Itiksen palvelutaloon.

Kun kohtaat ekan kerran
mutsisi – emosi – letkuissa lasaretissa,
helvetin glesana, pönttö risana,
se varmasti pysäyttää.

Kun tajuat mutsisi puheen,
naurun lopullisesti sammuneen,
viestintätaitojen hiipuneen mutta
smailin säilyneen, silmäsi kostuvat.

Kun huomaat mutsisi toisen
siiven halvaantuneen,
vasurin vain vastatessa puristukseen,
nupissasi alkaa moikua blues.

Lähdit likkana Rautavaaralta.
Päädyit duuniin Stadiin.
Äijä, neljä kundia ja stadin kämppä.
Iloa, surua ja vastoinkäymisiä.
Koulutit ja kasvatit kakarasi.
Toimit perhepaatin kipparina.
Olit aktiivinen ja solidaarinen
koko elämäsi, kiersit boltsin.
Pumppu ja polvet brakasivat.
Sinä et palaa enää omaan himaasi.

Aistit läsnäoloni, tunnistit ääneni.
Näytin sinulle hissukseen ruudulta
reissukuvia tutusta Baltiasta.
Ilahduit vammaisen pojanpoikasi
synttärilahjoista.

Ihmisellä on oikeus syntyä, elää
sekä kuolla rauhassa ja arvokkaasti.

Teksti ja kuvat:Matti Laitinen
3.7.2018