Mun spiritti on aina ollu apee ja negatiivinen. No, ainaski niinku leikisti. Ekaks. Kantsuks eilen sittenkään muka olla häpi, vaik suulis skriinaski, ku kummiski tänään taas stikkaa vodaa.
Tokaks. Mun Opelissa alko pari päivää sitte, eldaan keltanen lyysi. Miks duunais sitä kondikseen, ku varmalla taas joskus tulee jotain feeluu tähän fiudeen. Niin, ja ku toi takuuki sluuttas 10 päivää sitte. Kliffaa, eiks jehna.
Kolmanneks. Nää meitsin lempparistyketki on nää ”Tuo suru jonka sain, on kainis kantaa” ja sit vielä tää ”On lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan”.
Kaikki tää spiidaus ku tsiigasin just fönarista gartsalle.
Kuva ja teksti: Jaakko Koroma