Mun mutsin systerillä Helmillä, oli kaks friidua ja kuopuksena kundi Peter. Yks ilta kun pikkukundina tulin himaan pitskulta niin hiffasin, et mutsi spiidas katkerasti ja samalla vaivas taikinaa. Muistan hyvin vieläki kun mutsin bulit kyyneleet valui kattilaan jossa tää taikina vaivaantui.
Pysty kuitenkin vähitellen vaikeesti kaveeraan, et Peppe on delannu. Oli tippunu niitten Kalevangartsan pitskulla jonkun snadin katoksen päältä. Tsirra vieny spiidillä Peterin Marian sairaalaan, jossa tää pikkukundi oli pian sit kuiteski delannu. Koko meidän himajengi suri stydisti Peppee.
Oon nyt sit joskus koittanu lykkää kunnarii Idalle, et sponssaan sen joskus mahdollisesti tulevasta synnyttämisestä tulevat kaikki kulut ja jos sille födaa kundi, et Ida suostuis, et se nimettäiski Peteriks.
Pitkällisten ja snadisti tiukkojenki bamlausten jälkeen saatiin duunattuu kompromissina diilii, et Peter tulis sille poikaskidille korkeintaan tokaks etunimeksi. Treenasin sit vielä finaliks tinkasta, et jos sit sattuiski födaa typybaby, voisko sen nimeks duunaa toi Barbi?
No, ei sekään lypsy enää tähän diiliin tsitannu. Liika oli kait sittenkin liikaa.
Tää mun Hemmi-täti perheineen budjas tän Kalevangartsan oikeella olevasta porttarista sisään.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma