Mun mutsi kävi Eltsun kansista. Sen mude delas ku mutsi oli jotain seitsemän. Tää mun isoäiti kitu sen vikat vuodet jossain keuhkoparantolassa. Ei kai kukaan niitten perheestä käyny useinkaan jos koskaan, ees tsiigaamassa tätä niitten klesaa, hitaasti delaavaa mutsia. Mun mude ja sen kaks systerii ja broidi budjas sitte kimpassa Kaltsissa, Valkassa ja Sörkässä ku toi niitten hyyryn bunggaaminen ei aina oikein niitten faijalla skulannu.
Tää niitten faija mun vaari, oli puuseppä. Sillä oli oma praktiikka jossa se väsäs lähinnä mööpeleitä ja fönareita. No, se oli snadisti brenkkuun menevä. Ja sit joku tantta tän niitten faijan bööna, kävi tsiigaamassa näitten kakrujen perään ku tää fatsi veti parin vekan brenkkuhugii silloin tällöin.
Mun mutsi oli kolmannen polven stadilainen. Ja se oppi tsennaan nää stadin duunarihöörnat hyvin. Hiffas jo ihan skloddina, ettei tarttenu sen kummemmin skagaa, vaik jurrisii äijiä pyöri gartsalla. Tää joittenkin densojen elonstaili kuulu niitten skloddien normaaliin eloon.
Sit vieri vuodet. Mutsi meni giftikseen. Sai samanlaisen, jos ei fitimmänki tenunenän siipaks ku sen faijaki oli ollu. Kolme sklodii ja hyyrykämpän Sammongartsa kasissa Töölikässä. Oli duunissa Elannon lihahandelissa, Fredan ja Arkadiangartsan kulmassa. Skloddit flyttas sit aikanaan himasta. Jäi mutsi eläkkeelle ja starttas hoivaan mun pikkubroidin gimmaa ja kundia Myyrmäessä.
Mutsi oli jotain snadisti alle seittemänkymppii, ku se taas oli dallaamassa aikasin aamulla Steissille, Myyrmäen dösan päättärille. Arkadiankartsalla ton Eläinmussan kohdalla gartsan toisella puolella, yhen mörkin porttarin aukosta syöksu nuori kundi ja skuffas mutsin gartsaan, fudas vielä pari kertaa ku mutsi makas maassa. Föras muden fyrkkaveskan ja luudas faartilla haneen.
Tällä rofella kävi fitin hyvä tsägä, ku siellä veskassa oli mutsilla extrafyrkkaa, ku se oli funtsinu slumppaa nyyat verhot sen olkkariin. No mutsin kyljet muuttu sinisiks, mut sen spiritti mustaks. Se ei enää jänänny dallaa koskaan sitä puolta yhtäkään gartsaa, jos se hiffas siellä porttarin.
Millanen hörhö voi duunaa tällasta. Jos kundi olis brenkunklesa, niin ei se kääntäis ja fudis vanhaa mummoo. Mut ku nää imppaajat, piikkikundit ja -gimmat, omaa ton satiaisen sielun ja minkin moraalin, niin mikään ei oo niille enää pyhää. Eiks jehna.
Teksti: Jaakko Koroma
