Mun mude oli elänyt köyhän lapsuuden Sörkässä ja Kalliossa. Käyny Eltsun kansiksen. Sen mutsi delas jossain parantolassa jo ennen ku mun mutsi meni skoleen. Jääny hoitaan sen tuurijuoppo faijaa, ku sen broidi ja systerit flyttas himasta.
Koko sen elo oli ollu yhtä pennin venyttämistä. Sai sitte yli kolmekymppisenä skidinsä. Meitsi oli esikoinen sit systeri ja pikkubroidi. Ei mun faijakaan montaa liksaa himaan asti kiusauksilta saanu kannettuu. Ei tartte ihmetellä miks mun mutsista oli pakko tulla sniidu, saita.
Muistan vieläki, kun mutsi sit vanhoilla päivillään, ku sen toi elonlyhtyki jo ikävästi alko lepattaan, psyykkas ihan intona itseensä, et se ehtis vielä äänestää ekaa naispressaa Suomelle. Et miks se ei sit äänestänykkään finaalissa Rehniä? No siks, ku mun mutsihan oli hemmetin sniidu.
Mude oli sit jostain Hopeapeilistä yllättäin lesannu, et tällä Elisabetillä oli skidejä vaikka huru mykket ja lukematon joukko lastenlapsia. Ja koska tää Mäntyniemi oli just bygattu valmiiks, mude ei ois missään tapauksessa halunnu, et tää pikkuskidien jengi heti piirtelis tän nyyan pytingin seinät ja lattiat piloille.
Siihen sit sluuttas mutsin into äänestää tätä tupperwarerouvaa pressaks. Ei ehtiny enää mutsi tuntee raisuu riemuu Tarjan tulosta ekaks daamipressaks.
Snadisti nyt aneleen anteeksantoo Elisabetiltä ja toivon, et seki jaksais nyt jo bonjaa mun mutsin motivii.
Hyvää myöhästynyttä Äitien päivää mutsi. Älä tykkää dooliig vaikka tän jutun nyt vihdoin paljastinki.
Tästä Kaltsin hellahuoneen köyhästä friidusta tuli sit eka finskien daamipressa. Mutsi ja sen esikoinen.
Kuva ja teksti: Jaakko Koroma