Meillä stadilaisilla kaupparatsuilla – reppureilla – oli tapana kokoontua ennen himaan lähtöö Mikadon raflaan, jossa meill oli pyöreä kantispöytä. Siellä oli päiväjorot ja Erkki Junkkarinen sjungas. Handelit stikattii bosee klo 17.00. Otettiin yhdet bisset, juteltiin päivän handelit ja painuttiin useimmiten himaan. Joskus ilta saattoi venähtää viihteen puolelle. Me kutsuttiin paikkaa KONTTORIKSI ja sovittiin päivällä tavatessamme että treffataan illalla töiden jälkeen ”konttorissa”.
”Konttorissa” istui usein myös Valintatalon uuden lafkan dirika Kosti Siivinen. Kostin kanssa kierreltiin taas kerran uutta skruudihalpishallii ja ihmeteltiin rajuu handelii. Dallattii lihatiskin ohi ja myyjä pakkasi just kaks maustekurkkuu paprupusiin. Kosti bamlas: toi on meille bisneksenä ihan hanurist. Miksei niit vois pakata valmiiks muovipussiin? ”Idis” jäi mua kaivelee.
Vuonna 1970 kotimainen avomaan kurkkusato oli enkkabuli ja maustekurkut halpoja: Yksi 10 kg:n purkki bungas nykyfyrkas 80 senttii. Päätin slumppaa yhden lavan, 100 tötsää ja koklata jos toi Kostin idis funkkais. Eihän siit korkeelt putoo jos yritys olis floppi.
Eka vaaka, bungas femman
Muovipusseja sai painamattomina ja teetin niihin simppelin etiketin joss pluggas ”HERKKUKURKKUJA, pakkaaja T:mi LIEMOLA, Helsinki”. Vanhanmallisen pienen vaa’an hittasin Elannosta. Viel puuttu saumauskone jolla kurkut liemineen saatais pussiin. Mutt fyrkat oli finito oli ja kone bungas liikaa. Skulasin LEHIKOISELLE, pakkauskoneita maahantuovalle firmalle ja froogasin kokeiltavaks impulssisaumaajaa. Pakkasin ekatsata pussii himass tsögess ja roudasin ne aamulla Valintataloon joka oli luvannut niitä koklata. Iltapäivällä rehuista vastaava Korhonen skulaa ja sano ”ne meni jo, tuo lisää”.
Siit alko mun oma yrittäjäura ja kolmanneks paras – ja vaikein -kauppaskole. Mä jäin vieraan palveluksest vek ja perustin 30.10.1970 ”VIHANNESTALO LASSE LIEMOLA” –nimisen yrityksen aluks toiminimenä, sitt kommandiittiyhtiönä ja lopuks osakeyhtiönä.
Ilmoitus aiheutti pöhinää Stadissa
Koko 70-luku oli kasvun aikaa; Siirryin Kulosaaren tsögest Tammisalon omakotitalon autotalliin, jonne palkkasin ekan duunarin. Siitä flytattii Valkkaan Vellamonkadulle, jossa meit oli jo neljä plus minä itse. Tytöt pakkas, mä rundasin handeleit ja hinnoittelin tuotteet kauppiaan tiskiin.
Sipulinpakkausta
Tillipakkausta
Seiskytluvun puolivälissä vuokrasin Lautatarhankadulta bulimmat työtilat ja kun talo blisattii Pohja-vakuutusyhtiölle mä sain koko kiinteistön hallintaani ja vuokrasin itselleni tarpeettomat tilat muille yrittäjille. Firma oli kasvanut, viis myyntifiudee rundas handeleit ja kymmenen friiduu pakkas kurkkuja, porkkanoita, sipulia jne.
Puutarhanäyttelyssä messissä
Vuoden 1975 puutarhanäyttelyssä Helsingissä VIHANNESTALO KOMMANDIITTIYHTIÖ LASSE LIEMOLA sai sipulin kuluttajapakkauksestaan kultamitalia vastaavan kunniakirjan. Mut, vuodet ei oo toistensa broideja, sen mä tulin myöhemmin hiffaamaan.
Stoori jatkuu….
Lasse Liemola, Stadilainen vihannesalan pienyrittäjä