Mun eka ja vika mopo oli Soliferin Hopeasauma Sport. Makee peli. Mä slumppasin sen vähittäin Annangartsan yhestä sporttifirmasta. Sattupa mulle snadi nolo moka, ku skrivasin siihen vähittäismaksudiiliin mun työnantajan kohdalle latomon pääfaktorin, Reinikaisen Villen nimen, ku se mulle yleensä duunit anto.
Mä olin ollu Usarissa oppiduunissa jotain vuoden, ku mä aloin kaihoon tota mopoo. Niinku joillakin mun tutuilla kundeilla alko jo sellanen oleen. Mutsi ei kyl riemusta revenny tästä mun kaihoilusta. Mä olin roudannu koko mun snadin oppipojan liksan sille, et sen ei tarttis aina räkää joka pennii, ku tää meidän fämilin ekonomia skulas aina ton miikan puolella. Faijanki elon alamäkiki alko vaan jyrketä, ku se ei sen skönärikatastrofin jälkeen oikein hiffannu sen omaa mestaa sillosessa duunielossa. Se ku venttas, et duuni löytäis sen eikä se duunii.
No, sit mä kuiteski tein sen maksudiilin, sain mopon ja mulla oli elo kliffaa. Tuli pari koltsuu. Sain yhet sakot, et silleen. Mut sit tää mopoilu alko tuntuu snadisti mamikselta. Niin ku kundeille alko ilmestyy prätkiä. Jawa satapiikkii, Zyndappii, BSA:ta, Adlerii, vanhaa Triumffii ja Norttonii. Niin, ja prätkällä oli kyl paljo bulimmat tsargot skodata giltsejäki.
Sit ku mä olin 16, menin skujaan prätkätsettii Kalenuksen prätkäskoleen, Tamppeliaukion tsyrkan viereen. Tää ope tsittas tän skoleprätkän takasitsillä ku me myöhään syksyllä treenattiin. Sit mä sain tän tsetin ja slumppasin itäsakemannien MZ:tan, 175 kuutioo. Se oli prätkä, jonka etulyysi oli kiinteenä tän prätkän rungossa ja kurvissa lyysikiila staijas aina pari sekkaa perässä.
Tää prätkä oli mulla sit ruodikseen menoon asti. Sit kerran, ku mä tulin Mäkiluodosta sundikselle, niin pikkubroidi esitteli mulle sen uutta crossi MZ:taa. Se ei kyllä sit jänänny oikein tsiigaa mua öögiin, ku se vaan totes, et mä sinksasin sun vanhan Mitsun tähän mun uuteen, mut älä tykää dooliig, mä bungaan sulle ton sun prätkan fyrkan takas, ku tuut siviliin.
No, emmä kyl oo sitä fyrkkkaa vieläkään missään hiffannu. Joten, eiks anneta sen vaan olla. Niin, ku broidi kiersi ton Päitsinki pari kertaa sillä prätkällä.
Teksti: Jaakko Koroma
