Mun eka botski

Mä kiinnostuin veneilystä 70-luvulla,  ku budjattii Kuliksess Gammelinlahden rannalla.
Eka botski oli tasaperäinen, limisaumainen puubotski. Mäntyvene.
Bulimpi ku rutsari, pituus about 3.0 m.
Airot löyty mutt ei sitä jaksanu niillä juurikaan liikuttaa.
Perässä 50 heppanen Mercury. Siks se piti rekisteröidä. Vain alle 20 heppaset sai skujaa ilman rekkarii.Me risteiltii tällä ekaks etupäässä Stadin vesillä.
Ku treeni edisty tehtii pitempii reduja  itään Pellinkiin ja länteen Barösundiin.
Tää viimeksmainittu redu laitto kipparitaidot koetukselle ku piti ylittää Porkkalanselkä.
Merikartoist vähä hyötyy snadissa botskissa. ”Tuurilla ne bitskiti skiglaa” me funtsittii. Eiku eteenpäin.
Barösundissa Storö saareen rantauduttii meidän pikkuserkkujen laituriin.

Erik Weckström näytti kauhistuneelta ku hiffas mist me tultii: pahimmat karikot edessä ja takana
Onneks ei edes potkuri menny rusetille. Hän opasti meitä turvallist reittii takas Stadiin.
Mä päätin mennä skiglarioppiin ja slumppaa bulimpi botski.
Jatkuu…
Lasse
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *