Mulla oli siihen aikaan joskus 80-luvulla talvella duunimesta Espoossa Kilon pelloilla. Mä olin vastaavana nesuna siellä. Siin oli bulisti pienkerreostaloja ja rivareita.
Ne höset byggattiin teräsbetonirunkoisina ns kulmamuotti-systeemillä. Se tarkoitti itä että ne valumuotit oli teräslevyistä duunattuja kaasulla lämmitettäviä ja, että valettava betoni paistettiin kuivaks ja säätilalla ei ollu duuniin mitään vaikutusta. Vaik oli frysistä parikymmentä graadia niin ne pystyttiin valamaan. Systeemin etuina oli erittäin nopea muottikierto ja säätilasta riippumaton käyttöaika. Yhdellä valukerralla saatiin aina valmiiksi kahden huoneiston betonirungot. Se betonin kuivatus duunattiin siis kaasulla ja sitä varten oli keskellä työmaata 15 kuution ( 15.000 litraa) nestekaasu säiliö lukitussa teräskehikossa niin ettei vaan snadit pikkukundit pääsisi vääntelemää niitä namiskukkeleita. Niitä kun kiinnostaa aina bygga työmaat.
Mä olin tulossa duunimestalle jostain muualta kun mä kuulin ihan kuin tutuista inkkari leffoista kuullun biisonihärkien töminää. Mutä v—a? Mua vastaan hölkkäs varmaan parikymmentä bulia duunimestan karjua. Timpureilla naulapussit magan edessä heiluen. Kirveet ja vasarat ne oli stikannu johonkin redun varrelle.Se oli kuin flygaamaan starttaamassa oleva varislauma, karvareuhkojen korvakkeet lepattivat niinku fogeleitten siivet.
Äkkiä pakoon mesu. Ne huus. Mitä helv..? Se räjähtää!!! Niin että mikä räjähtää? No se kaasusäiliö ne huus ohi laukatessaan.
Munhan oli pakko dallaa tsiigaamaan, vastaava mesu kun olin, että mitä oikein oli tapahtumassa. Kun mä dallasin siinä rakennusten välistä kujaa kohti sitä smettaavaa kaasusäiliöö, oii hiljaista niinku sunnuntain aamutsyrkassa. Ei kuulunu enää biisonilauman töminääkään .Mua vastaan tuli iisisti dallaten mulla koulutuksessa oleva nuorempi mesu. Just slolesta päässy. Se tsennattiin nimellä TouhuTimo, kun sillä oli aina, kun lämpö laski alle nollan rajan, touhutippa klyyvarin päässä. Mitä siellä oikein tapahtuu, froogasin? Ei siellä enää mitään oo. Se sano. Mä väänsin sen vuotavan venttiilin vaan kiinni. No voi perkeletto!! Tää buleja timpurikarjuja skagaava ja niitten kiusaama räkänokka oli kylmän rauhallisesti menny ja kääntäny kiinni sen vuotavan venttiilin, kun bulit karjut juoksee haneen niinku pahanen akkalauma .Jälkeen päin kun selvitettiin, et mitä oikein oli tapahtunnu, niin todettiin että mestan mehumaija ( se on traktorikaivuri, jolla voidaan grevaa snadeja kaapeli ym muita ojia ja siirrellä kamaa paikasta toiseen ),oli törmänny siihen säiiön kehikkoon ja rikkonu yhen venttiilin säiliöstä, niin että sieltä oli alkanu purkauntuun sihinällä kaasua ulos. Ja pakokauhu työmaalla.
Tosiasia on se, että jos se säiliö olis smetannu, niin ainakin Lepuskissa, Pitskussa ja Munkassa olis hiffattu yhtäkkinen lämpöaalto. On siinä viidessätoista kuutiossa sen verran styrkkaa, et me TouTimon kanssa tsitattais tuolla hattaran reunalla ja tsiigattais mitä noi jäbät oikein duunaa tuolla alhaalla.
Ei ne bulit karjut enää kiusannut on jälkeen Timppaa, kun ne aika noloina keräili kamojaan pakoreitin varrelta. Mä järkkäsin TouhuTimolle 500 markan bonuksen siitä sen toiminnasta. Oli se vielä sen työmaan mun leivissä, mut sit mä kuulin, että se oli ottanu loparit ja on nykyään kuulemma jossain dösakuskina. En tiedä sitten, kun se ei paljon bamlaillu, olisko toi ruvennu funtsiin sitä sen temppua ja todennu että on niitä sitten vähemmänkin vaarallisia duuneja tässä maailmassa. Tiedä sitä sitten. Kyl siitä olis vielä aikanaan kunnon mesu tullut, kun se oli päässyt siitä karskien karjujen pelostaan ja saanu niitten kunnioituksen
Joskus se vaan on aika lähellä toi destiny ja niinhän se menee yleensä sinne mihin sitä ei ite halua.
Teksti ja kuva: Heimo Rissanen