Mun eka ja vika mopo oli Soliferin Hopeasauma Sport. Makee peli. Mä slumppasin sen, vähittäin, Annankartsan Partsikka-Aitasta. Tässä just sitte sattu se mun snadi moka, josta mä kyl jo aiemminki skrivasin, ku merkkasin siihen vähittäismaksudiiliin, mun työnantajaks, ton Usarin pääfakuin, Reinikaisen, ku se mulle yleensä duunit anto.
Mä olin staijannu Usarissa duunissa jotain vuoden, ku mä aloin kaihoon tota mopoo. Niin, ku muillakin kundeilla alko jo sellanen löytyy. Mutsi ei riemusta revenny tästä mun kaihoilusta. No, ku mä olin aina roudannu koko mun liksan sille, et sen ei tarttis aina räknaa joka pennii, ku tää meidän fämilin ekonomia skulas aina ton miikan puolella. Niin, ku faijanki toi elon alamäki starttas vaan jyrketä, ku se ei sen skönärikatastrofin jälkeen oikein hiffannu sen omaa mestaa sillosessa duunielossa. Se ku venttas, et duuni löytäis sen, eikä se duunii.
Solifer Hopeasiipi, foto: PV-foorumi
No, sit mä tein maksudiilin, sain mopon ja mulla elo tuuppas kliffaa. Tuli pari koltsuu. Sain yhet blidigat, et silleen. Mut sit tää mopoilu starttas tuntuu snadisti mamikselta. Niin, ku kundeille alko ilmestyy prätkiä. Java satapiikkii, Zyndappii, BSA:ta, Adlerii, vanhaa Triumffii ja Norttonii. Niin, ja prätkällä oli kyl paljo paremmat tsargot skodata giltsejä.
Sit ku meitsi täytti 16, menin skujaan prätkäsettii, Kaleniuksen prätkäskoleen, Tamppeliaukion tsyrkan viereen. Tää ope sittas tän skoleprätkän takasitsillä, ku me treenattiin. Sit mä sain tän setin ja slumppasin DDR:N MZ:tan, 175 kuutioo. Se oli prätkä, jonka etulyysi oli kiinteenä tän prätkän rungossa ja kurvissa lyysikiila staijas aina pari sekkaa perässä.
MZ 175, foto: Nettimoto
Tää prätkä oli mulla ruodikseen menoon asti. Sit, kerran ku mä tulin sundikselle, niin pikkubroidi esitteli sen uutta crossi MZ:taa. Se ei kyllä sit jänänny tsiigaa mua mun öögiin, ku se vaan totes, et mä sinksasin sun vanhan Mitsun tähän mun uuteen, mut älä tykää dooliig, mä bungaan sulle ton sun prätkan fyrkan takas, ku tuut siviliin. Et sillai.
Jaakko Koroma
