Vappu. Sana täynnä latausta. Kevät. Juhla. Muistoja. Aurinkoa, sadetta, skumppaa. Stadin tungos, kotipihan linnunlaulu. Lapsuuden Vapputraditiot, aikuisuuden erilaiset Vaput. Sinkkutouhut, perhe-elämä. Faijan Vappu-brunssit.
Viime vuonna Vapunpäivänä funtsailin seuraavaa:
”On Vapunpäivä, kello on kymmenen aamulla. Ulkona on viitisen astetta lämmintä, mutta tiedän Stadin olevan jo täynnä juhlijoita, joista osa ei ehkä ole sänkyä viime yönä nähnytkään. Ulliksella levitellään jo vilttejä ja availlaan sima- ja skumppapulloja, puhallellaan serpentiinejä ja tyhjennetään eväskoreja. Missä minä olen? Lojun sängyssä kirjoittamassa blogiartikkelia.”
Sellaisiksi on minun Vaput muuttuneet. Hima-Vapuiksi. Laitetaan Vappusalaatti – meidän oma traditio – ja chillaillaan himassa tai pihalla, säästä riippuen. Ei se niin ole aina ollut.
Aika monena Vappuna olen ollut Stadissa. Piknikillä kerran frendiperheen kanssa ja olihan se ihan hauskaa, muttei siitä silti tullut sitä omaa juttua. Kerran, vain kerran, olen ollut katsomassa Mantan lakitusta Vappuaattona kaverin kanssa – olihan sekin ihan hauskaa, mutten välitä väentungoksista. Viime vuosia lukuun ottamatta olen Vappupäivänä kyllä kuljeskellut kaupungilla, lapsena, nuorena, nuorena aikuisena, omien lasten kanssa.
Silloin kun itse olin skidi, meillä oli ihan selkeät Vappu-traditiot. Faija usein ihan keskenään pyrähti käymään Ulliksella aamusella – mikä se olikaan se radiolähetys sieltä, jota sitten ainakin kuunteli jos ei paikanpäälle mennyt? Joskus siinä puolilta päivin ehkä lähdettiin meidän joukkio ja isäni vanhemmat yhdessä Stadiin, Laulumiehiin Vappu-lounaalle. PK, johon isoisänikin kuului, järkkäsi aina tuon lounaan.
Vapunviettoa 70-80-luvuilla
Jossain välissä yleensä mielestäni ennen lounasta, tai sitten kai viimeistään sen jälkeen, käveleskeltiin Stadissa ja käytiin Vappu-torilla. Tietty. Piti saada Vappu-pallo (joka ei ollut foliopallo ennen kuin joskus 80-luvulla), markkinapallo(muistatteko ne sahanpurutäytteiset värikkääseen folioon käärityt jojon esiasteet?), Vappu-keppi, Vappu-hattu ja Vappu-huiska. Kovin monta Vappu-palloistani en muista, mutta yhden kyllä: sen lumiukkopallon, jonka nimesin Leena-Akka-Poskiseksi.
Laulumiesten ja Stadi-kävelyiden jälkeen mentiin joko meille tai isovanhemmilleni simalle ja tippaleiville. Parhaina Vappuina oltiin pihalla tai parvekkeella, huonompina Vappuina sisätiloissa. Stadissa käveltiin silti aina, satoi tai paistoi. Paitsi yhtenä vuonna, kun satoi ja oli kylmä ja systeri oli kipeä; silloin mutsi meni siskon kanssa isovanhemmilleni, minä ja faija pyörähdettiin pakollinen Vapputori-pyörähdys, Lasipalatsin Vapputorilla.
Vanhempani ja isovanhempani tekivät maailman parasta simaa! Faija kai tekee simaa joka vuosi vieläkin. Ajalla ennen lapsia sain faijalta yleensä pullon tai pari meillekin. Sitten tyttöjen syntymän jälkeen aloin tehdä simaa ihan itse. Ja nyt minäkin teen maailman parasta simaa. Suvun ei-niin-salaisella reseptillä 😉
Yhteen aikaan, Laulumies-lounaan jo ollessa kauan sitten menneiden Vappujen lumia, faija ja vaimonsa järkkäsivät joka vuosi Vappu-brunssin, jonne meidätkin kutsuttiin. Sekin vei meitä Stadiin Vappupäivänä, Ulliksessa kun asuvat. Käveltiin siis usein vähän torilla ja Kaivarissa, ja mentiin sitten faijalle käymään.
Tänä vuonna on nyt viides Vappuni yhdessä nykyisen mieheni kanssa. Tokana yhteisenä Vappuna oltiin miehen Herttoniemen-kodissa. Mies sai päähänsä idean vähän erilaisesta salaatista ja valmisti sellaisen meille lounaaksi. Syötiin parvekkeella, missä tuulensuojassa ja auringossa oli ihan suht lämmin, vaikka muuten taisikin olla vähän vilpoista. Salaatti oli hyvää, keveän keväistä. Nimettiin se Vappusalaatiksi, ja tehtiin siitä meidän oma Vappu-traditio.
Se traditio pitää yhä. Perinteisiä nakkeja ja perunasalaatteja ja patonkeja ei meillä näy, aina ei edes tippaleipiä ja munkkeja. Omatekoista simaa on usein kylläkin, ja pullo kuohuvaista. Kerran olen paistanut ison läjän munkkeja Vappuna, silloin kun mentiin sille piknikille ja otin koko läjän sinne mukaan.
Stadissa on oma vinha fiiliksensä Vappuna. Vaikkei se hulina ja tungos sinänsä minua houkuttelekaan, muistan sen tunnelman ja sitä on toisinaan snadisti ikävä. Niitä tuoksuja, niitä torikojuja, sitä karnevaalifiilistä, sitä juhlahumua, niitä muistoja. Sitä kaikkea, mitä on Vappu Stadissa.