Meitsi kaihoo lysnaa skimbaskaboja radiosta. Niitä skaboja, ku Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen selosti. Nää kundit pysty handlaan väliajat ja koko skaban fiiliksen, vaikka joskus hiffas, et grabbista oli kyl jo snadisti aamusta hoideltu.
Tää Pekka Tiilikainen oli mun mutsin serkun mies. Ei tullu kyl konsa treffattuu tätä starboo. Mut aika jänskii juttuja suku kyllä siitä ties kaveeraa. Eikä sitä bulimmin kuulemma himassa koskaan näkynykkään.
Varsinki nää Lahden, Falunin ja Holmenkollenin skabat on jääny mieleen. Nehän skabattiin kevättalvella. Finskit, Svedut ja Norskit yleensä flaidas ekoista mitskuista. Mut sit tuli meggeen venakot, joita ei ollu iisii finnaa. Minnaan Koltshinan ja Kosurevan, joita joutu aina skagaan. Meidän typyjä oli Äitee Rantanen, Eva Hög, Pirkko Korkee, Sanna Kiero ja muitaki kliffoja nimii. Siihen aikaan tää gimmojen sporttikostuumi ei kyl ketään häikässy. Oli liehulahkeiset byysat, jotka ei bulimmin muotoja hyväilly ja löysä villis ja sit tietty pipo.
”Haku Veikko”
Sixten Järnberg
Jengi varmalla minnaa nää Sixten Järnbergin ja Haku Veikon taistot. Sit vielä Hämytsaaren isäntä, iisi Eero Kolehmainen ja Mikkelin Arto Tiainen, jotka kundit oli ton menttaalin puolesta ku eri tsäärnalta. Tää Tintti, ku oli vetin kuuma kundi ja jos ei ollu skimban botnessa oikeeta kynttilää, niin veti skabat ihan lossiks. Ku taas tää Kolehmainen ei bulimmi vetäny roolii, häippäs vaan gutsin helmaan, lykki skaban ku skaban, omaa iisii stailiaan ja aina söde, ujo hymy feississä, kävi skabassa miten vaan.
Mitä on nää TV-skabat, tietsikka jauhaa kuvaputkella sekuntteja. Kaikki on liian siistii. Kaihoon, ku Noponen maalaa talvista maisemaa ja Tiilikainen hukkaa sen papruja, mut aina kaikki klaarattiin. Oli niin fitin kotonen ja auvo fiilari.
Jaakko Koroma