Tri Tiina Raevaaran asettuminen tukemaan Suomen Kuvalehdessä Teostoa on ymmärrettävää, mutta poterojen syventäminen ei ole ratkaisu.
Globaalimarkkinat todistavat voimaa, johon olisi pitänyt varautua viimeistään silloin kun Fazer ajautui Warnerin omistukseen.
Ainoa tapa saada hyvinvointia musiikin tekijöille, on tukea kotimarkkinoita kasvamaan todellista kysyntää vastaavaksi ja huolehtia siitä, että tekijänoikeudet tuottavat taloutta Suomelle eikä Suomesta.
Rahan jakaja ei ole rahan tuottaja, vaan kotimaisen radio-, TV- ja levytuottajasektorin kilpailuedellytysten kuntoon saatto on ainoa tie tekijöiden parempaan asemaan.
Tekijöiden asema on ollut lainsäätäjien työpöydillä enemmän kuin mikään muu työ, mutta silti tekijät ovat jääneet vailla tuloa, siinä missä ulkomaisten mediakoalitioiden voidaan nähdä kahmineen kaikki tulovirrat.
Levyjäteillä on niin valtaisa neuvotteluvoima, ettei sille pärjää ilman yhtenäistä kotimaista rintamaa. He päättävät mikä musiikki pääsee markkinoille ja millä hintaa.
Tuotot 60 – 80 -lukujen tekijänoikeuksiin lahjoitettiin ulkomaisille yhtiöille, eikä kukaan huolehtinut siitä, että kotimainen tekijänoikeusinvestointi ja sen markkinoille pääseminen saisi taloudelliset edellytykset edes lainarahana.
Kaikki järjestöt tukivat levy-yhtiöoikeuksien suoja-ajan pidentämistä 1991 sekä 2013. Oli iso virhe järjestöiltä olla kuulematta ulkomaisille levyjäteille alistettua ÄKT/ IFPI järjestön ulkopuolisia toimijoita.
Heille ei kuulu kansallisten markkinoiden toimivuus, vaan oman ansaintansa maksimointi. Nyt makaamme miten petasimme. Kritiikitön ahneus teki musiikista vallankäyttäjän.
Soittolistat ja kaupan valikoimat jopa estivät kilpailun enemmistöä palvelevalta musiikilta. Sen tuotto-osuus on romahtanut myös suoratoistossa olemattomaksi.
Youtube ei ole ongelma vaan se, ettei musiikkia kuule. Musiikki ei ole kertaluettava kirja, vaan sitä pitää voida kuulla useamman kerran, jotta sen voi ostaa.
Jopa suoratoiston käyttäjä haluaisi ostaa mielilevynsä myös fyysisenä.
Kukaan ei kiistä Teoston ja myös Gramexin tärkeyttä, mutta ahdasmielisten monopolivoimien tukemisen sijaan valta ja päätös kulutuksesta on annettava loppukäyttäjille.
Kuluttaja on markkinatalouden kuningas ei kukaan meistä. Kun hänen odotuksiaan ruokitaan terveellä kilpailulla, joutuvat jätitkin taipuman parempaan artistien ja kansan kohteluun.
Suomen kansantaudiksi on tullut luovuttaminen näennäisauktoriteettien pelon edessä.
Järjestöt ovat jäsenistöjen ohjausvastuulla, virkamiehet ja poliitikot ovat Suomella töissä ja ulkomaiset yritykset, olkooon vaikka arvovieraita, mutta heistä ei ole vastuullisiksi isänniksi kuten olemme nähneet.
Erkki Puumalainen
