MERENNEIDOT

Lasin alla istui 20 pientä merenneitoa.
Mies oli tuonut rakkaalle vaimolleen
joka vuosi uuden pienen merenneidon.

Parkkeerasin faijan pyörätuolin telkkarisaliin
toisten pyörätuolien joukkoon.
Väänsin apuvälineen seisontajarrut päälle.

On hyvä, että joku käy katsomassa.
Minua ei ole käynyt kukaan tsiigaamassa.
Hylkääminen on syvä hauta.

Merenneitomies vieraili joka päivä.

Minä käyn viikoittain ulkoiluttamassa faijaani.
Hän on ollut ikänsä ulkoilmaihminen.
Puutteistaan huolimatta hän on ihminen.

Niin, faija on aina faija.

Menneet ovat menneitä.
Riitoja ei kannata repiä auki.
Muistisairaus haalistaa kaunatkin.

Minä astuin juna-aseman alla dösään.
Minä muistelin matkallani
halki syksyisen, pohjoisen Stadin
lapsuuttani ja nuoruuttani.

Faija toi meille Köpiksestä kauan sitten
Jimi Hendrixin tuplaälppärin.
Faija pääsee pian bunkkaamaan palvelutaloon.

Puolustuskyvyttömyyden kohtaaminen
opettaa ihmistä antamaan anteeksi.

Matti Laitinen
16.10.2016

Kategoria(t): Runoja Matti Laitinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *