Meklu, Mecheliningartsa ja Sammongartsa olit meitsin höörnit. Siellä braijattiin kundien kera kaikkee nastaa. Meklu oli meluisa ja vilkas kartsa. Päivällä Majakan siniset, tylppänokkaset bedfordit, skuffas koksii hiilisatamasta. Jos dallas vaik sata metrii, tän kartsan reunoja, pysty iisisti plokkaan, ämpärillisen koksii, jota oli tippunu bilikan lavalta.
Meidänki pitskulle, roudattiin pari kuormaa, tätä koksii, parin kuukauden välein. Minnaan, et joka torstai, tsilari tarjos, kuumaa vodaa hanasta ja ei jengin tarttenu frysaa talvella.
Tuhkat tsilari roudas tuhkalodjuun ja yks vanha starbu ja sen yhtä vanha heppa, kävi sit joskus, sen lodjun tuhkat roudaamassa veke. Me skloddit, ku hifattiin tää humma, huudettiin, et yipppee Myrskytuuli, ku Pekkos Billillä oli sellanen ratsu.
Mekluu pitkin skujas myös tsirratki, ku ne tsöras klesoja Mariaan. Yölläkin ne ulvo ihme joikuu, johon kai sit tottu kuiteski. Mutsi kyl pamlas, et dorkinta oli, ku kaheksikon skuru, käänty Meklulta Caloniuksenkadulle ja vonkas. Lisäks kartsalla, staijas joku vetin, epäkesko viemärin kansi ja se sano klonk klonk, ku fiuden etupyörät ja sit vielä, ku takapyörätki tsöras, tän, tun kannen yli.
Jaakko Koroma